Vaalihäirinnän pelko vaikutti kuntavaalien ehdokasasetteluun - Mielipide | HS.fi

Vaalihäirinnän pelko vaikutti kuntavaalien ehdokasasetteluun

Huoli vaalihäirinnästä vaikuttaa etenkin naisten ehdokkuuspäätöksiin. Myös verkkohäirintä kohdistuu usein naisiin.

28.5. 2:00

Kuntavaalien alla on keskusteltu paljon siitä, missä määrin pelko ehdokkaisiin kohdistuvasta häirinnästä vähentää kuntalaisten halukkuutta asettua ehdolle ja tavoitella paikkaa kotikuntansa valtuustossa.

Vuonna 2019 julkaistu Viha vallassa -tutkimus paljasti, että kolmannes kunta­päättäjistä on ollut työnsä vuoksi vihapuheen kohteena. Kaksi kolmasosaa päättäjistä arvioi viha­puheen lisääntyneen.

Häirintä ja vihapuhe uuvuttavat. Jatkuva kommenttien poistaminen sosiaalisesta mediasta tai niiden ilmianto vie aikaa. Ei ole ihme, että vihapuhe vähentää sen kohteeksi joutuneiden halukkuutta osallistua julkiseen keskusteluun ja yhteiskunnalliseen päätöksen­tekoon. Vihapuhe ja häirintä haittaavat merkittävästi demokratian toteutumista.

Erityisen huolestuttavaa tasa-arvoisen demokratian toteutumisen näkökulmasta on, että vihapuhe ja häirintä kohdistuvat epätasaisesti eri väestöryhmiin. Tutkimuksissa on havaittu, että verkossa tapahtuva häirintä kohdistuu useammin naisiin kuin miehiin. Erityisesti häirintä koskettaa nuorempia ikäluokkia, joille verkko on merkittävämpi toimintaympäristö kuin vanhemmille ikäpolville.

Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan nuorimpiin ikäluokkiin kuuluvat ovat nähneet selvästi useammin ihmisryhmiin kohdistuvia vihamielisiä ja halventavia viestejä kuin iäkkäämmät ja yleisemmin myös itse joutuneet häirinnän kohteeksi verkossa ja sosiaalisessa mediassa. Naisista 17 prosenttia ja miehistä yhdeksän prosenttia kertoi joutuneensa internetissä epäasiallisen lähestymisen kohteeksi.

Myös vähemmistöön kuuluminen lisää todennäköisyyttä joutua viha­puheen ja häirinnän kohteeksi, ja tällöinkin tulilinjalla ovat useammin vähemmistöön kuuluvat tytöt ja naiset. Plan Internationalin toteuttamasta tutkimuksesta selviää, että häirinnälle altistaa kuuluminen etniseen, seksuaali- tai suku­puoli­vähemmistöön, mutta myös toiminta­kyvyn heikkeneminen tai vammaisuus.

Tampereen ja Helsingin yliopistojen Tulevaisuuden kuntapäättäjät -tutkimus­hankkeessa selvitettiin kysymystä mahdollisen vaalihäirinnän vaikutuksesta ehdokasasetteluun tämän vuoden kunta­vaaleissa.

Maaliskuun alussa tehdyn tutkimuskyselyn vastaajista 96 prosenttia ei aikonut asettua ehdolle kuntavaaleissa. Heistä runsas kolmannes ilmoitti, että päätökseen olla asettumatta ehdolle vaikuttivat erittäin tai melko paljon ehdokkaisiin kohdistuvat solvaukset ja häiriköinti. Hieman alle puolet vastaajista koki, ettei asia vaikuttanut heihin lainkaan tai juuri lainkaan.

Naisiin huoli solvauksista ja häiriköinnistä vaikutti enemmän kuin miehiin. Sen sijaan vastaajien ikä, koulutustaso, ammattiasema tai asuinkunnan koko ei sanottavasti vaikuttanut siihen, miten vaalihäirinnän merkitystä omalle ehdokkuudelle arvioitiin.

Häirinnän pelko ei ollut merkittävin kuntavaaliehdokkuutta jarruttava tekijä. Selvästi yleisempiä syitä olla asettumatta ehdolle olivat, ettei koko ajatus ole tullut mieleen, kukaan ei ollut sitä ehdottanut, tukiryhmän puute ja se, että kuntapolitiikan uskottiin vievän liiaksi omaa aikaa.

Vaalihäirinnän pelko on kuitenkin vakava kysymys, sillä se voi kaventaa olennaisesti kunta­vaaleissa ehdokkuutta harkitsevien joukkoa. Kunta­vaaleissa keskimääräinen ehdokas ei ole yhtä tottunut kampanjointiin ja sen varjopuoliin kuin eduskuntavaaleissa.

Kampanjoinnin siirtymisessä yhä enemmän verkkoon on hyviä ja huonoja puolia. Yhtäältä verkko voi madaltaa kampanjakustannuksia ja siten lisätä ehdokkaiden tasa-arvoa, toisaalta verkko ja sosiaalinen media antavat mahdollisuuksia virheellisen tiedon levittämiseen ja mustamaalaamiseen.

Vaalikampanjointiin ja vaaleja edeltävään julkiseen keskusteluun kuuluu olennaisesti eriävien mielipiteiden esittäminen ja omien arvojen puolustaminen. Poliittisissa luottamus­tehtävissä toimivien tulee sietää kritiikkiä, mutta henkilöön kohdistuvaa häirintää ei voida hyväksyä.

Josefina Sipinen

Kirjoittaja on tutkijatohtori Tampereen yliopistossa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide