Hyvä Sanna,
olen huolissani. Olen kertonut sinulle huolestani aikaisemminkin – Kesärannassa, Portossa, Brysselissä ja myös puheluissamme. Hyvät ystävät ja naapurit voivat kertoa toisilleen kaikesta, iloista ja huolistaan. Toivon, että sinulla on aikaa kuunnella.
Me molemmat olemme pääministerin asemassa ja onnekkaita, ettemme joudu tekemään valintoja kahden tärkeän – työn ja perheen – välillä. Näin sen pitääkin olla. Yhdenkään ihmisen ei pitäisi joutua valitsemaan, mitä pitää tärkeämpänä, perhettään vai työtään. Tammikuun lopulla oli kuitenkin tuhansien virolaisten, joiden perheet ovat Virossa ja työpaikka Suomessa, pakko tehdä tällainen valinta. Suurin osa heistä joutui perheensä toimeentulon varmistamiseksi valitsemaan työnsä Suomessa.
Tuosta hetkestä on nyt neljä ja puoli kuukautta. Nämä virolaiset ovat mukana rakentamassa Suomea, pitämässä huolta Suomesta, siivoamassa Suomea, panostamassa käsiensä ja ajatustensa voimin suomalaiseen hyvinvointiin. Ja jo neljän ja puolen kuukauden ajan lapset tuhansissa virolaisissa kodeissa ovat ikävöineet isiään ja äitejään ja toivoneet heidän saapuvan viikonlopuksi kotiin. Surullisina, sillä odotus on viikosta toiseen ollut turhaa, eikä loppua ikävöinnille näy. Hyvä Sanna, tällainen tilanne ei saisi olla totta 2000-luvun Euroopan unionissa. Neljä ja puoli kuukautta on pienen lapsen elämässä yhtä kuin ikuisuus.
Viro, Suomi ja koko maailma ovat eläneet vaikeita aikoja. Aivan kuten me ihmisinä olemme pyrkineet suoriutumaan koronaviruspandemian aikana työ- ja perhe-elämän aiheuttamista, jatkuvasti muuttuvista haasteista, niin ovat Viro ja Suomikin joutuneet tekemään kompromissiratkaisuja ja tasapainottelemaan terveydenhuollon ja taloudellisten etujen välissä – kuinka pandemian vaikutuksia voitaisiin hallita mutta pitää maittemme talouselämä silti toiminnassa.
Kaikki merkit osoittavat, että pahin kriisi on väistymässä. Suurin osa iäkästä ja riskiryhmiin kuuluvaa väestöä on Suomessa saanut rokotuksen virusta vastaan, eikä Virollakaan ole enää pitkä matka samalle tasolle pääsemisessä. Virossa viime viikon tartuntaluku on 72 ja laskuvauhti kiihtyy. Kesä on saapunut ja tuonut uutta toivoa mukanaan. Viruksen aiheuttama kriisi on jäämässä taakse, ja on aika saada uutta vauhtia talouselämään.
Hyvä Sanna, pyydän, että pääsisimme yhdessä sellaiseen ratkaisuun, jossa Suomessa työskentelevät virolaiset pääsisivät käymään kotimaassaan. Lentokoneella matkustaminen on mahdollista vain vauraille ja harvoille: Tallinnan ja Helsingin välisille reittilennoille mahtuu mukaan sata kertaa vähemmän matkustajia kuin autolautoille. Uskon, että olet samaa mieltä kanssani siitä, että toisella puolella lahtea asuvan perheen tapaaminen ei saisi olla ansiotasosta kiinni, mikä on kuitenkin tämän hetken tilanne. Lentoliikenteen suosiminen ei ole myöskään ympäristöystävällistä eikä vihreiden valintojen periaatteiden mukaista.
Emme saisi myöskään unohtaa, että Viro ja Suomi ovat molemmat rannikkovaltioita. Merkittävä osa suomalaisesta kaupankäynnistä tapahtuu meriteitse ja suuri osa siitä kulkee Viron kautta. Merenkulun porttien auki pitäminen on taloudellinen asia, mutta samalla myös strateginen – meidän molempien kannalta. Kuorma-autoja ei voi lastata lentokoneeseen.
Myös liikeyritysten väliset suhteet ovat katkenneet. Meidän pitäisi antaa yrittäjien taas tavata toisiaan, jotta he voisivat yhdessä pohtia tulevia toimiaan, laatia suunnitelmiaan, kehittää keskinäisiä suhteitaan ja keskustella tärkeistä asioista kasvotusten, ei eri viestintäkanavien välityksellä. Olet varmaan kanssani samaa mieltä, että meidän maittemme talouksien tuleva kehitys on tällaisten tapaamisten varassa.
Viro on tammikuun lopusta alkaen tarjonnut erilaisia ehdotuksia työmatkaliikenteen uudelleen avaamiseksi tavalla, jolla ei olisi kielteistä vaikutusta kummankaan maan terveydenhuoltojärjestelmään. Jo helmikuun lopusta alkaen ei laivoihin ole päästetty matkustajia, joilla ei ole todistusta negatiivisesta koronavirustestistä.
Me taas, sinä ja minä, istumme kuukausittain EU-kollegoidemme kanssa pöydän ääressä ja keskustelemme siitä, miten voisimme varmistaa ihmisten vapaan liikkumisen pandemian sanelemissa olosuhteissa. Olemme sopineet Euroopassa keskenämme, että rajoitusten on oltava oikealla tavalla suhteutettuja, ja tarvittaessa saatamme voimaan luottamustoimenpiteet, kuten vaatimuksen testaus- tai rokotustodistuksesta. Se, että Suomessa työskentelevät virolaiset eivät voi ilman työpaikan menettämisen uhkaa matkustaa maasta toiseen, ei ole kohtuullista, ja on lisäksi ristiriidassa EU-sääntöjen kanssa. Se ei ole enää myöskään perusteltua, kun tarkastelee tartunta- ja rokotuslukuja.
Viron pohjoisrannikon ja Suomen etelärannikon välissä on vajaat sata kilometriä. Kun työmatkaliikenne saadaan taas toimimaan, seuraavaksi pyrimme löytämään tavan, jolla virolaiset matkailijat voisivat taas tukea Helsingissä tekemillään ostoksilla Suomen taloutta, samoin kuin suomalaiset matkailijat Tallinnassa Viron taloutta. Ja tietenkin muuallakin kuin pääkaupungeissa, myös Porvoossa ja Saarenmaalla, Tampereella ja Haapsalussa sekä monessa muussa paikassa. Viron elinkeinoelämän kehittämiskeskuksen mukaan vuonna 2019 virolaiset turistit tekivät Suomeen 634 000 matkaa. Jos esimerkiksi rokotetut henkilöt pääsisivät taas matkustamaan kahden maan väliä, olisi se meidän kaikkien etu.
Viro ja Suomi edustavat digitaalisten palveluiden kehittäjinä maailmanlaajuista huipputasoa. Meidän rajamme voisi olla se paikka, jossa rokotettujen digitaalinen todistus varmistaisi terveeksi todettujen ihmisten nopean rajanylityksen.
Sanna hyvä, meillä ei ole aikaa tuhlattavana. Tuhannet perheet ovat odottaneet jo pitkään, ja meidän molempien maiden talouselämän elpymistä on voitava vauhdittaa.
Kirjoittaja on Viron pääministeri.
Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.