Keväällä paloin loppuun ja nyt olen opetellut lepäämisen taitoa - Mielipide | HS.fi

Keväällä paloin loppuun ja nyt olen opetellut lepäämisen taitoa

Päivittäisestä rauhoittumisesta on yllättäviä hyötyjä.

11.6. 14:15

Tänä keväänä paloin loppuun: osallistuin liian monelle kielikurssille. Osaan nyt kertoa kuulumiseni ja päivän sään kiinaksi. Osaan lukea arabiankielistä tekstiä. Mutta osaanko lukea ajatuksiani ja tuntemuksiani, jotka risteilevät pääni sisällä suomeksi?

Kun huomasin uupumukseni, olin jo tilanteessa, jossa kaikesta oli tullut vaikeaa: nukkumisesta, syömisestä, mukavien asioiden tekemisestä.

Ymmärsin, että on hidastettava tahtia, mutta lepääminen tuntui vieraalta. Sanoin ystävälleni, että en ole hyvä olemaan tekemättä mitään. Hän vastasi, että lepääminen on tekemistä. Päätin suhtautua tähän uuteen aktiviteettiin kuin arabiankielisen sanan taivutukseen. Olen siis tutkinut, mitä se pitää sisällään.

Lepääminen on taito, jonka saattaa joutua opettelemaan. Aluksi siitä voi tulla syyllinen olo, mutta lopulta se palkitsee.

Lepäämisellä on monia muotoja. On passiivista lepäämistä, kuten sohvalla makoilua tai nukkumista. On aktiivista lepäämistä, kuten niitä hetkiä, kun saa teekupillisen valmisteltua ja tietokoneen avattua päämäärätöntä selailua varten. Tai niitä hetkiä, kun kävelee takapihalle ihailemaan auringonlaskua ja jossain kukkuu käki.

Päivittäisestä rauhoittumisesta on yllättäviä hyötyjä. Huomaan olevani sosiaalisempi ja vakaampi. Kestän vastoinkäymiset paremmin. Nautin asioista jälleen, ja tartun toimeen uudella innolla. Olisikohan maailma erilainen, jos jokaista isoa päätöstä edeltäisi lepopäivä?

Roosa Prusila

Savonlinna

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide