Muistan, miten teininä luin kirjaa nimeltä Olemisen avara hiljaisuus. Se kuvasi tiedon ja kokemuksen, tieteen ja uskonnon sekä ruumiin ja teknologian suhteita runollisesti, kirkkaasti ja selkeästi. Tuntui kuin istuisi rannalla ja katsoisi syvän veden läpi pohjaan asti, ja samalla vedestä heijastuvaa omaa kuvajaista.
Marginaalisena pidetty kieli avaa erilaisen näkymän yhteiseen maailmaan
Kieli ja kansa – kuten sukupuoli tai ihonväri – ovat sattumanvarainen kohtalo. Toisaalta emme ole mitään ilman tätä sattumaa.