Myös miehillä pitää olla oikeus paeta vainoa ja väkivaltaa - Mielipide | HS.fi

Myös miehillä pitää olla oikeus paeta vainoa ja väkivaltaa

Turvapaikanhakijoiden luokittelu ryhmiin voi johtaa siihen, että miesten haavoittuvuus ja suojelun tarve jää tunnistamatta.

8.9. 2:00

Taleban-liikkeen noustessa valtaan Afganistanissa Yhdysvaltojen johtaman liittouman maat ovat evakuoineet heille työskennellyttä paikallis­väestöä ja näiden perheenjäseniä. Samalla eurooppalaisten päättäjien suhtautuminen Afganistanin alueelta pakeneviin ihmisiin muuttui hieman aiempaa suopeammaksi.

Suomikin toteutti riskialttiin evakuointi­operaation Kabulin lentokentällä, ja Suomessa on keskusteltu pakolaiskiintiön nostamisesta ja perheen­yhdistämis­prosessin helpottamisesta kiertävien konsulien avulla. Turva­paikan­hakijoiden palauttaminen Suomesta Afganistaniin keskeytettiin heinä­kuussa.

Suopeus Afganistanista pois pyrkiviä ihmisiä kohtaan on kuitenkin ollut julkisessa keskustelussa valikoivaa. Suojelun tarpeessa olevina nähdään usein tietyt ennalta määritellyt ryhmät. Tyypillisesti kyse on joistakin uskonnollisista tai etnisistä vähemmistöistä sekä yleisemmin naisista ja lapsista.

Esimerkiksi ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr) on muistuttanut median edessä esiintyessään toistuvasti, että suurin osa evakuoiduista on naisia ja lapsia. Näin suomalaiselle yleisölle on samalla viestitty, että evakuoitavien täysi-ikäisten miesten määrä on vähäinen, ja tällä viestillä evakuoinneille on mitä ilmeisimmin haettu suuren yleisön hyväksyntää.

Monien päättäjien asenteet turvapaikan­hakijoita kohtaan ovat Suomessa penseitä, ja tämä on näkynyt myös viimeaikaisissa puheen­vuoroissa. Perussuomalaisten uusi puheenjohtaja Riikka Purra asetti linja­puheessaan tavoitteeksi nolla turvapaikan­hakijaa. Keskustan eduskuntaryhmän puheen­johtaja Juha Pylväs puhui ”sosiaaliturvalla loisivista elintaso­surffareista”.

On selvää, että erityisesti monien naisten ja tyttöjen asema Talebanin hallitsemassa Afganistanissa on kestämätön. Heidän tilanteeseensa on kiinnitettävä jatkuvaa huomiota, ja sitä on yritettävä aktiivisesti parantaa.

Ainoastaan naisten ja lasten sekä tiettyjen erityisryhmien haavoittuvuutta ja oikeuksia korostavalla retoriikalla on kuitenkin ongelmansa: se myötäilee ja vahvistaa suku­puolittuneita ja rasistisia käsityksiä suojelua hakevista ihmisistä. Siinä missä naiset ja lapset nähdään ensisijaisesti passiivisina uhreina, etenkin nuoret muslimimiehet esitetään hallitsemattomana uhkana länsi­maiden yhteiskuntajärjestykselle ja turvallisuudelle. Samalla miesten haavoittuvuus ja heihin kohdistuva väkivallan uhka jää tunnistamatta.

Tällainen retoriikka on ristiriidassa kansain­välisten pakolaissopimusten ja turvapaikka­politiikkaa koskevan kansallisen lain­säädännön kanssa. Kansain­välistä suojelua tulee myöntää yksilöllisen suojelutarpeen perusteella, ei vain johonkin ryhmään kuulumiseen vedoten. Suojelun tarvetta arvioitaessa alkuperä, uskonto tai kansalaisuus voivat olla olennaisia mutta eivät ainoita tekijöitä.

Turvapaikanhakijat jaotellaan helposti ryhmälähtöisesti suojelua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin riippumatta yksilöiden tosiasiallisista tilanteista tai tarpeista. Suojelun tarvetta on kuitenkin syytä arvioida suhteessa kulloisiinkin olosuhteisiin.

Afganistanin evakuoinneista noussut keskustelu osoittaa, kuinka pakolaisoikeuden keskeiset periaatteet menettävät merkitystään. Vakiintuneet, ennakko­käsityksiin perustuvat ja poliittisesti motivoidut mielikuvat voivat johtaa siihen, että miesten kokemaa uhkaa ei pidetä todellisena eikä heidän suojelun tarpeitaan perusteltuina.

On ongelmallista, jos myös poliittiset päättäjät alkavat normalisoida ajattelutapoja, joissa suojelua ansaitsevat voidaan nimetä ennalta esimerkiksi sukupuolen tai iän perusteella. Tästä ei ole pitkä matka erityisesti turva­paikkaa hakevien miesten rasistiseen leimaamiseen. Turvapaikkatutkinnan ja pakolaisaseman myöntämisen juridisena lähtökohtana on kuitenkin yksilöllisten tarpeiden ja tilanteiden tarkastelu.

Antti Kivijärvi ja Martta Myllylä

Kivijärvi on yliopistotutkija Helsingin yliopistossa ja erikoistutkija Nuorisotutkimusverkostossa. Myllylä on tohtorikoulutettava Helsingin yliopistossa. He ovat mukana Raisd-hankkeessa, jossa tutkitaan pakolaisuutta Lähi-idän ja Pohjois-Euroopan välisillä reiteillä.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide