Talebanin nousu valtaan Afganistanissa on palauttanut EU:n asialistalle pelon hallitsemattomasta muuttoliikkeestä ja uudesta turvapaikkakriisistä. Sekä EU-johdon että jäsenmaiden viestinnässä on korostunut huoli siitä, miten kriisi vaikuttaa Eurooppaan suuntautuvaan muuttoliikkeeseen ja unionin jäsenmaiden turvallisuuteen.
Linjauksissaan EU on korostanut humanitaarisen avun lisäämistä afganistanilaisille sekä yhteistyön syventämistä Afganistanin lähimaiden kanssa, jotta Afganistanista pakenevia voidaan auttaa ensisijaisesti lähialueilla. Viime vuosina EU on pyrkinyt estämään hallitsematonta muuttoliikettä ulkorajojen valvontaa vahvistamalla ja tiivistämällä yhteistyötä kolmansien maiden kanssa.
On selvää, että afganistanilaisia on tarve tukea niin maan sisällä kuin sen lähialueillakin. Afganistanissa on yli kolme ja puoli miljoonaa maan sisäistä pakolaista, ja koko maan väestöstä noin kolmanneksen ruokaturva on uhattuna. Maata koettelee myös kuivuus. Rajat ylittävä pakolaisuus taas koskettaa ensi sijassa naapurivaltioita.
Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden auttamisen painottuminen ensisijaisesti kriisimaiden lähiympäristöön on kuitenkin riskialtista politiikkaa.
Muuttoliikkeiden uhka maiden sisäiselle turvallisuudelle on tutkimusten valossa varteenotettava juuri konfliktien lähiympäristössä – etenkin silloin, kun vastaanottajamaan hallinto on hauras ja maa on poliittisesti epävakaa. Muuttoliikkeen turvallisuusriskit vastaavasti pienenevät, jos vastaanottajamaa on verraten vakaa ja kunnioittaa ihmisoikeuksia.
Afganistanin naapurimaista etenkin Pakistan ja Iran ovat suhteellisen hauraita valtioita, joissa valtiollisten johtajien nauttima luottamus horjuu, poliittiset ryhmät eivät välttämättä tunnusta toistensa oikeutta toimia ja ihmisoikeustilanne on ongelmallinen. Tämä voi vaarantaa sekä afganistanilaisten pakolaisten turvallisuuden että naapurimaiden yhteiskuntarauhan.
Avun tehokkuutta voi heikentää, jos avun perille pääseminen edellyttää entistä tiiviimpää taloudellista yhteistyötä korruptiosta kärsivien ja epädemokraattisten hallintojen kanssa. EU-mailla pitäisi olla yhteinen näkemys siitä, miten annettu apu konkreettisesti parantaa hädänalaisten elinoloja – ja mitä tehdään, elleivät asetetut tavoitteet ja ehdot täyty.
Apu voi huonoimmassa tapauksessa kärjistää konflikteja. Se voi vaikuttaa esimerkiksi raja-alueiden elinkeinoihin ja paikallisiin jännitteisiin.
Tukea on annettava niin, että tukitoimet itsessään eivät lisää konfliktien riskiä. EU on vastikään luonut uuden rahoitusvälineen unionin ulkopuolelle suunnattaviin investointeihin. Tämä 79,5 miljardin euron suuruinen Globaali Eurooppa -väline edellyttää konfliktianalyysia ennen hauraisiin maihin kohdistuvaa rahoitusta. Siitä on pidettävä kiinni myös Afganistanin lähiympäristössä. On myös huolehdittava, että humanitaarista apua jaetaan puolueettomasti, ja avustustyöntekijöitä on suojattava.
Hädänalaisten auttaminen konfliktimaissa ja niiden lähiseuduilla on osa EU:n yhdennettyä lähestymistapaa konflikteihin ja kriiseihin. Ihmisarvoisen elämän takaaminen ja elinolojen parantaminen on tärkeää myös siksi, että apu vähentää hädänalaisten tarvetta kääntyä ääriliikkeiden puoleen.
EU:n on joka tapauksessa varauduttava muuttoliikkeen kasvavaan paineeseen. Hallinnollisten ja fyysisten muurien rakentaminen EU:n ulkorajoille ilman selkeitä laillisia maahantuloväyliä saa hädänalaiset helposti kääntymään järjestäytyneen rikollisuuden puoleen, ja se heikentää lopulta myös EU-maiden turvallisuutta.
EU-komissio esitti viime vuonna uutta muuttoliike- ja turvapaikkasopimusta, jolla pyritään parantamaan turvapaikkamenettelyn tehokkuutta sekä vastuunoton ja yhteisvastuun välistä tasapainoa. Nyt sopimuksen tarve on taas huomattu. Konfliktien ennaltaehkäisyyn sekä ihmisoikeusperustaiseen maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmään pohjautuva strategia ehkäisee parhaiten ei-toivottua muuttoliikettä ja sitä aiheuttavia humanitaarisia kriisejä.
Katariina Mustasilta
Kirjoittaja on tutkijatohtori Ulkopoliittisessa instituutissa.
Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.