Kansainvälisen intervention epäonnistuminen Afganistanissa on vilkastuttanut keskustelua kriisinhallinnasta. Vaikka Euroopan unioni ei ollut Afganistanissa keskeinen toimija, myös se tarkastelee nyt uusin silmin toimintaansa konfliktialueilla.
Keskeinen kysymys on, mitä ovat EU:n vahvuudet rauhan rakentamisessa ja sopivatko ne yhteen konfliktimaiden tarpeiden kanssa. Vain omiin tarpeisiinsa keskittyessään EU on vaarassa toistaa operaatioissaan Afganistanissa tehdyt virheet.
Sotilaallista osallistumista koskeva EU-yhteistyö on viimein myötätuulessa ja tukee parhaimmillaan EU-kriisinhallinnan tehokkuutta. Yksi keskeisistä Afganistanin opeista kuitenkin on, että pelkästään sotilaalliseen voimaan perustuva konfliktinratkaisu ei tuota kestäviä tuloksia. EU:n perinteinen vahvuus on kokonaisvaltainen lähestymistapa eli siviili- ja sotilastoimien sekä omien ja toisten pyrkimysten yhteensovittaminen. Parhaimmillaan yhden kansainvälisen toimijan sotilaallinen läsnäolo tukee toisen johtamia rauhanneuvotteluita.
Poliittinen ratkaisu on usein välttämätön askel kestävien tulosten saavuttamiseksi. Afganistanissa pääosassa oli lopulta aina sota, ei neuvottelu rauhasta. Rauhansopimuksen solmiminenkaan ei yksin riitä, vaan kestävät tulokset konfliktialueilla perustuvat useisiin limittäisiin prosesseihin. EU ei useinkaan voi olla niiden kaikkien johdossa, mutta se voi olla ratkaiseva tekijä tukemassa esimerkiksi ketterämpien rauhanneuvottelijoiden toimia.
Kestävää rauhaa ei voi tuoda ulkoa käsin, vaan konfliktimaiden paikallisten tarpeiden on oltava rauhanprosessien keskiössä, ja yhteiskunnan ryhmien on itse kannettava vastuu rauhan edistämisestä. Tämä olisi omaksuttava myös kriisinhallintaoperaatioiden suunnittelun lähtökohdaksi.
Kriisinhallintaoperaatiot ovat EU-jäsenmaille keino osoittaa globaalia vastuunkantoa ja suorituskykyä kilpailuhenkisessä maailmantilassa, mutta samaan aikaan niiden tulokset ovat kärsineet heikkenevästä resursoinnista, kun jäsenmaiden into lähettää osaavaa henkilöstöä maailmalle on hiipunut.
EU:n kriisinhallinnan kauhuskenaario on, että operaatioiden perustamista jatketaan niiden poliittisen painoarvon vuoksi mutta ilman resursseja vastata aidosti isäntämaiden avuntarpeisiin ja tilanteen muutoksiin. Tavoitteiltaan ylimitoitetut tai paikallisen omistajuuden ohittavat operaatiot voivat johtaa tilanteeseen, jossa rauha ja vakaus kohdemaassa ovat kiinni pitkitetystä kansainvälisestä läsnäolosta.
Yksi seuraavista testeistä on Sahelin alue Afrikassa, missä sotilasoperaatiot eivät ole onnistuneet patoamaan ääri-islamilaisten liikkeiden väkivaltaa. Afganistanin tilanne on tuonut pelkkään sotilaalliseen voimaan nojaavien operaatioiden heikkoudet esiin, eikä EU:lla ole varaa ohittaa oppituntia omassa toiminnassaan. Olennaista on kysyä, millaista tukea ja ratkaisuja alueen ihmiset itse kaipaavat.
Tyyne Karjalainen
tutkija, Ulkopoliittinen instituutti
Oskari Eronen
johtaja, konfliktinratkaisujärjestö CMI:n Aasia-ohjelma
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.