Luonnon monimuotoisuuden hupeneminen köyhdyttää ajatteluamme - Mielipide | HS.fi

Luonnon monimuotoisuuden hupeneminen köyhdyttää ajatteluamme

Ihminen on aina heijastanut mielen­maisemaansa ympäröivään luontoon, mikä näkyy luontoa pullollaan olevassa kulttuurissa.

25.10.2021 2:00

Luonnon monimuotoisuus on ollut viime viikkoina laajasti esillä muun muassa YK:n luontokokouksesta johtuen. Yhteis­kunnallisessa keskustelussa on tuotu ansiokkaasti esille, kuinka elonkirjon köyhtyminen heijastuu Homo sapiensin pärjäämiseen. Luontokato ei kuitenkaan tee elämästämme pelkästään kurjempaa vaan se myös köyhdyttää ajatteluamme.

Ihminen on kautta aikain heijastanut mielenmaisemaansa ympäröivään luontoon, mikä näkyy luontoa pullollaan olevassa kulttuurissa. Finlandian säkeistöissä kiurun luritus täyttää koko taivaankannen. Kalevalassa sotkalla oli vielä uljaampi rooli sen muniessa koko maailmankaikkeuden. Suossa rämpimiseen taas ruumiillistuu suomalainen periksiantamattomuus loputtomine murheineen.

Nykyään sekä kiuru että sotka ovat löytäneet tiensä uusimpaan Punaiseen kirjaan, ja luonnontilaiset suot käyvät yhä harvinaisemmiksi. Miten lapsemme pystyvät ymmärtämään kansallistaidettamme, kun pellot ovat hiljentyneet, vedet tyhjentyneet ja suot ojitettu? Koska suomalaisen luonnon pelastuminen olisi vaatinut suomalaisten toimia, emme voi edes irvokkaasti tekeytyä ”puhtaiksi pulmusiksi”.

Monimuotoisuuden hupenemisen voi nähdä takaiskuna luovuudellemme. Missä vaiheessa esimerkiksi tiede olisi ilman evoluution auttavaa kättä? Olisimmeko keksineet tarranauhaa ilman takiaisia, antibiootteja ilman mikrobien välistä sodankäyntiä tai lentokoneita ilman siivekkäitä?

Luonnon merkitys luovuuden edistäjänä näkyy myös kulttuurissa. Oiva esimerkki tästä on avaruusolentojen esittäminen taiteessa. Vaikka yleisenä ajatuksena on, että toiselta puolelta universumia voi tulla minkälaisia otuksia tahansa, muistuttavat nämä olennot populaarikulttuurissa aina enemmän tai vähemmän jo Tellukselta löytyvää elämää. Käytännössä ET:kin on ihmismäinen olento kummituseläimen sormilla, kiiltomadon bioluminesenssilla ja kilpikonnan päällä.

Korpin ei sovi nokkia toisen korpin silmää, sillä olemme loppujen lopuksi samassa veneessä: suojellaksemme ihmisyyttä meidän on pidettävä huolta luonnosta.

Roope Nykänen

Helsinki

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide