Ihmiskunta tuskin uhraa talouskasvua ilmaston hyväksi - Mielipide | HS.fi

Ihmiskunta tuskin uhraa talouskasvua ilmaston hyväksi

Talouskasvu on kulkenut käsi kädessä päästöjen kasvun kanssa. Ydinkysymys onkin, miten talouskasvusta saadaan vihreää.

27.10. 2:00 | Päivitetty 27.10. 6:51

Talouskasvu on tähän mennessä kiihdyttänyt maapallon lämpenemistä. Maailman energiantarpeesta 80 prosenttia tuotetaan yhä fossiilisilla polttoaineilla. Tästä syntyy kasvihuonekaasupäästöjä, minkä vuoksi energiankulutus kytkeytyy tiiviisti ilmastonmuutokseen.

Ilmaston pelastaminen edellyttää massiivisia päästövähennyksiä. Käytännössä niiden saavuttamiseksi on kaksi vaihtoehtoa: talouskasvun ja päästöjen välisen siteen katkaiseminen tai kasvusta luopuminen. Ensin mainittu on selvästi suositumpi vaihtoehto, sillä sekä kehittyneet että kehittyvät maat hamuavat yhä kasvua. Talouskasvu onkin tärkeää hyvinvoinnin ja muun muassa sosiaaliturvan, eläkkeiden ja velanhoitokyvyn kannalta.

Talouden ja päästöjen kasvua on kuitenkin vaikea irrottaa toisistaan. Ekonomistit ovat erimielisiä siitä, onko se ylipäätään mahdollista.

Niin sanotun vihreän kasvun kannattajat uskovat optimistisesti, että oikeanlaisilla teknologioilla ja politiikalla päästöjen määrä voidaan pudottaa kestäväksi samalla, kun talouskasvu voisi jatkua tai jopa voimistua.

Talouskasvun vastustajat taas tyrmäävät ajatuksen argumentoimalla, että maailmantaloutta on päinvastoin supistettava päästöjen vähentämiseksi. Näin ajattelevien mielestä järjestelmän muutos ja hyvinvoinnin uudelleenjako on välttämätöntä, jotta tavoitteet saavutetaan sosiaalisesti kestävällä tavalla.

Sen enempää rikkaat kuin köyhätkään maat tuskin ovat valmiita luopumaan talouskasvusta. Ratkaiseva kysymys on, miten kasvusta saadaan vihreää.

Energiajärjestelmien irrottaminen fossiilisista polttoaineista edellyttää valtavia investointeja. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan investoinnit energiajärjestelmiin muodostavat nykyisin 2,5 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta. Järjestö arvioi, että vuoteen 2030 mennessä luvun tulisi nousta 4,5 prosenttiin.

Jotkin investoinnit – etenkin vihreään energiaan pohjaavat laajat infrastruktuurihankkeet sekä vasta kehitteillä oleva vihreä teknologia – lankeavat hallitusten maksettaviksi.

Yksityissektorin on kuitenkin vastattava valtaosasta kuluja. Siksi hallitusten tulee luoda investoinneille kannustimia ja helpotuksia, erityisesti hiilijalanjäljen hinnoittelun mutta myös säännöstelyn keinoin. Selkeä ja uskottava politiikka vähentää epävarmuutta, joka on omiaan hillitsemään yritysten investointihaluja.

Teknologian kehittyminen on välttämätöntä, jos energiankulutuksen nollataso halutaan saavuttaa. Uusiutuvilla energianlähteillä tuotettu vety sekä akkukapasiteetin parantaminen ovat esimerkkejä teknologioista, joiden hyödyntäminen maksaa toistaiseksi kohtuuttoman paljon.

Myös hiilidioksidin talteenotto ilmasta tai pakokaasuista mainitaan osana ratkaisua useimmissa hiilineutraaliuskatsauksissa. Sekin on vielä liian kallista riittävän laajasti käytettäväksi. Teknisen kehityksen nopeuttamiseksi niin yritysten kuin hallitustenkin olisi kasvatettava tutkimus- ja innovaatiorahoitustaan tuntuvasti.

Kulutuskäyttäytymisen muutos tukisi päästövähennyksiä nopeasti ja edullisesti aloilla, joilla hiilineutraalius on vaikea saavuttaa – esimerkiksi lentoliikenteessä, maataloudessa ja maankäytössä. Samalla vihreään siirtymään uppoaisi vähemmän rahaa. EU-komissio arvioi, että muutokset kuluttamisessa voisivat supistaa hiilineutraaliuden vaatimien vuosi-investointien määrää jopa kolmanneksen.

Ilmastonmuutos on jo täällä. Sopeutumiseen on investoitava, jotta ihmiskunta selviytyy maastopaloista, tulvista ja muista muutoksen tuomista sään ääri-ilmiöistä. Sopeutumisinvestointeja ei silti saa tehdä ilmastonmuutoksen torjunnan kustannuksella. Molempiin tarvitaan runsaasti nykyistä enemmän panoksia. Investointien lisäämisellä on kiire, sillä ilmastotaistelu vaikeutuu sitä enemmän, mitä pidempään toimet lykkäytyvät.

Voiko ilmasto pelastua, vaikka talouskasvu jatkuisi? Lopullinen vastaus riippuu siitä, kuinka halukas ihmiskunta on nykyistä selvästi mittavampiin ilmastotoimiin. Näyttää silti epätodennäköiseltä, että ihmiskunta uhraisi talouskasvun ilmaston hyväksi.

Simone Tagliapietra ja Guntram B. Wolff

Tagliapietra on tutkija ja Wolff johtaja brysseliläisessä Bruegel-tutkimuskeskuksessa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide