Helsingin kaupunkikuvasta on katoamassa kaksi arkkitehtonisesti merkittävää kohdetta - Mielipide | HS.fi

Helsingin kaupunkikuvasta on katoamassa kaksi arkkitehtonisesti merkittävää kohdetta

Kaartin kasarmin itäinen sivurakennus Fabianinkadulla sekä SPR:n sairaalan laajennus Taka-Töölössä ovat rakennuksia, joilla on merkitystä rakennushistoriassamme.

27.10.2021 2:00

Helsingin kaupunkikuvasta on katoamassa kaksi arkkitehtonisesti merkittävää kohdetta. Toinen on Kaartin kasarmin itäinen sivurakennus Fabianinkadun varrella. Sen suunnitteli Viljo Revell avustajineen vuonna 1957 pidetyn suunnittelukilpailun seurauksena. Rakennukset valmistuivat vuosina 1961 ja 1964.

Kasarmitoria reunustaa Engelin suunnittelema empirerakennus, jonka esimerkkiä seuraten Revellin suunnitelma oli muodoltaan yksinkertainen mutta rakennusteknisesti huippumoderni. Sen julkisivuja kannattelivat pitkät, huoneen mittaiset ulokkeet. Ikkunat olivat kolminkertaista eristyslasia, ja keltaisia julkisivulaseja kannattelivat alumiiniprofiilit. Merkille pantavaa on, että kaikesta moderniudesta huolimatta rakennukset pyrkivät keltaisella lasillaan liittymään empiren keltaiseen miljööseen.

Toinen poistuja on Suomen Punaisen Ristin sairaalan laajennus Taka-Töölössä. Se valmistui vuonna 1957 Veli ja Kaija Paatelan suunnittelemana. Punatiilinen sairaalasiipi uhkaa jäädä uuden asuinkorttelin alle. Laajennus oli mielenkiintoinen täydellisessä vastakkaisuudessaan vuonna 1933 valmistuneelle vanhalle osalle, jonka suunnitteli Jussi Paatela. Tuhoon tuomittu uusi osa on vain kolmekerroksinen, kun vanha sairaala on 5–9-kerroksinen. Uusi osa on punatiilinen, kun vanha on vaaleaksi rapattu. Vanha sairaala rajaa korkeana rintamana tontin etelälaitaa, kun uusi osa työntyy keskelle puistomaista pihaa jättäen katuvarret avoimiksi. Tiilisairaala suhtautuu täysin vastakkaisesti naapurustossa vallitsevaan umpikortteliperiaatteeseen.

Punatiilisairaalaa luulisi Alvar Aallon suunnittelemaksi. Hyvin samantapaista ryhmittelyä ja detaljointia löytyy sekä Kansaneläkelaitoksesta että Jyväskylän yliopistosta. Selitykseksi sopii, että Veli Paatela oli Aallon läheinen avustaja, joka oli ollut valvomassa vuosina 1946–1948 Aallon suunnitteleman MIT:n dormitorion rakentamista Bostonissa Yhdysvalloissa. Aallon kerrotaan pitäneen Veli Paatelan sairaalarakennusta parhaana avustajiensa itsenäisesti suunnittelemista rakennuksista.

On hämmästyttävää, että rakennustehokkuuden nostamista ei tutkittu sijoittamalla uudisrakennuksia tontin vapaisiin osiin. Edes seitsemänkerroksinen asuintorni ei pelastu, vaikka se muodostaa hyvän parin Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön uudisrakennukselle Töölönkadun toisella puolella.

Olemme siis menettämässä kaksi käyttökelpoista kohdetta, joilla on merkitystä rakennushistoriassamme. Kohteiden uudistaminen on tutkittu suunnittelukilpailujen avulla, niin kuin pitääkin, mutta ovatko kilpailujen järjestäjät ja kilpailuohjelman laatijat olleet tehtävänsä tasalla? Olemassa olevien rakennusten säilyttäminen olisi tarjonnut haastavamman suunnittelutehtävän, tuottanut mielenkiintoisempaa arkkitehtuuria ja kerroksellisempaa kaupunkitilaa. Missä olivat Museovirasto ja Kaupunginmuseo?

Simo Paavilainen

arkkitehtuurin professori emeritus, Helsinki

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide