Biologian osuutta sukupuolessa ja seksissä ei kannata kiistää - Mielipide | HS.fi

Biologian osuutta sukupuolessa ja seksissä ei kannata kiistää

Hyvän asian takia moni on hiljaa hyväksynyt oudot ajatusrakennelmat.

28.10. 2:00 | Päivitetty 28.10. 7:43

Britannian yleis­radio­yhtiö BBC kertoi tiistaina, kuinka jotkut trans­naiset ovat painostaneet lesboja seksiin syyttäen heitä transfobisiksi, elleivät he suostu. Uutinen oli niin korni, että epäilin ensin joutuneeni valeuutissivustolle.

Yksi jutussa haastatelluista lesboista sanoo tuntevansa vetoa vain biologisiin naisiin. Koska hän ei ole halunnut seksiä eikä suhdetta muun­laisten naisten kanssa, häntä on haukuttu myös genitaalifetisistiksi, perverssiksi ja terfiksi (transihmiset ulos sulkevaksi radikaalifeministiksi).

Johtava ajatus on, että transnaiset pitää käsittää joka suhteessa naisiksi ja lesbojen pitää siis olla valmiita deittailemaan heidän kanssaan. Muutoin he syrjivät toista vähemmistöä. Mikäli naisen penis sammuttaa kiinnostuksen, kyse on transfobiasta.

Jotkut haastatelluista olivat tunteneet syyllisyyttä ja yrittäneet mukautua vaatimukseen, mutta kokemus oli ollut kuin eheytyshoidossa. Yksi kertoi uhkailusta ja raiskauksesta.

Useimmat transihmiset eivät varmaankaan syyllisty tällaiseen. Jutun kirjoittaja sanoo, että ilmiön yleisyyden hahmottaminen on vaikeaa, mutta olematon se ei ole. Samanlaista argumentointia löytyy Twitteristä suomalaisiltakin transaktivisteilta.

Olin luullut itsestään selväksi, että jokaiselle kuuluu täydellinen vapaus kieltäytyä seksistä kenen tahansa kanssa. BBC:n mukaan jopa Britannian suurin LBGT-järjestö Stonewall opastaa silti pohtimaan, ohjaavatko ennakkoluulot mieltymyksiäsi, jos huomaat sulkevasi pois deittikumppaneista kokonaisia ihmisryhmiä kuten toisen väriset, lihavat, vammaiset tai transihmiset.

On erinomaista, että useimmissa länsimaissa on näihin aikoihin asti voittanut alaa käänteinen näkemys, että ihmisillä on oikeus rakastaa ja haluta ketä haluavat. Aviopuolison voi Suomessakin valita sukupuolesta riippumatta. Lisäksi on laajasti hyväksytty, että ihminen saa vapaasti elää siinä sukupuoli-identiteetissä, joka hänestä tuntuu oikealta.

Osa transaktivisteista ja heidän kannattajistaan on tehnyt asialleen massiivisen vahingon yrittämällä aggressiivisesti kiistää koko biologisen sukupuolen merkityksen. Tavoite lienee, että transihmiset saisivat kokea itsensä täysin naisiksi tai miehiksi. Setan sivuilla sanotaan, että transsukupuolisille on tärkeintä tulla kohdatuksi ja nähdyksi nimenomaan naisina tai miehinä – ei transnaisina tai transmiehinä.

Lesbojen kertomukset kuitenkin konkretisoivat, miten mahdotonta on pakottaa ihmiset näkemään toisin kuin näkevät. Evoluutio on rakentanut meidät lisääntymiskoneiksi, ja antennimme on viritetty havaitsemaan mahdollinen lisääntymiskumppani. Ne jotka ovat löytäneet vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen ja harrastaneet seksiä hänen kanssaan, ovat lisääntyneet ja välittäneet antenninsa eteenpäin. Homoseksuaaleilla antenni toimii päinvastaiseen suuntaan, mutta silti tarkasti.

Hyvän asian takia eli vähemmistöä tukeakseen moni on hiljaa hyväksynyt oudot ajatusrakennelmat. Biologia ei lakkaa vaikuttamasta, ajamme läpi millaisen kulttuurisen uudelleenkoulutusohjelman tahansa. Moni on hiljaa myös siinä pelossa, että saa otsaansa taantumuksellisen sortajan leiman.

Hyvän asian ajaminen väärillä keinoilla voi johtaa myös pahoihin seurauksiin.

Olen osallistunut keskusteluun, jossa on varoitettu, että esimerkiksi tällä tavoin kirjoittamalla saatan edistää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien polkemiseen tähtäävän äärioikeistolaisen liikkeen tavoitteita. Pelkään, että tuolle liikkeelle antaa enemmän vauhtia se, että ihmisiä vaaditaan leimakirveellä uhaten näkemään sellaista mitä he eivät näe.

Eikö riittävä tavoite ole, että näemme kaikki toisissamme arvokkaan ihmisen? Lisäksi kaikkien elämä paranisi, jos emme kiinnittäisi sukupuoleen ollenkaan huomiota asioissa, joissa sillä ei ole väliä.

Lopulta kaikki voivat löytää myös rakkautta, mutta sitä ei mikään maailmassa voi pakottaa.

Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide