Pitääkö koululaisen yhä pystyä lukemaan kirja? Kun näin seuraukset, vastaus oli selvä - Mielipide | HS.fi

Pitääkö koululaisen yhä pystyä lukemaan kirja? Kun näin seuraukset, vastaus oli selvä

Kirjojen pakkoluettamisella kouluissa on ikävä maine. Kouluissa herää kuitenkin myös uusi, kiinnostavampi keskustelu.

30.10. 2:00 | Päivitetty 30.10. 9:28

Tänään on poikkeuspäivä, sillä Suomen kuumin kirjakeskustelu käydään Helsingin kirjamessuilla. Muina päivinä kiihkein kirjapuhe kaikuu kouluissa.

Tein pistokokeen ja kysyin kymmeneltä äidinkielen opettajalta, mitä ”pakkoluettamisesta” nykyään ajatellaan. Siis niistä romaaneista ja tietokirjoista, jotka koulussa pitää arvosanan eteen lukea.

Suhtautumislinjoja on kuulemma kaksi: se ikiaikainen mutta myös uudempi, innostavampi.

Ikiaikainen keskustelu alkaa, kun kirjatehtävä annetaan. Miksi me luetaan? Ei kukaan lue kirjoja. Onko ihan pakko?

Joskus keskusteluun yhtyvät vanhemmat. Yksi opettaja kertoi, että vääntää huoltajien kanssa varsinkin luettavien kirjojen määrästä.

Yläkouluissa luetaan nykyään keskimäärin 3–4 kirjaa vuodessa, lukion aikana määrä on kahdeksan. Lukioissa luku kirjattiin juuri ihan opetussuunnitelmaankin.

Äärimmillään keskustelu kärjistyy periaatteelliseksi: pitääkö koululaisen yhä ylipäätään pystyä lukemaan kirja?

Opettajalle vastaus on helppo. Kun on nähnyt, mikä ero on vaikkapa lukevan ja lukemattoman kirjoittamisessa, analyyttisyydessä ja keskittymiskyvyssä, ei asia mietitytä. Olen todistanut eron opettajavuosinani itsekin.

Kiinnostavampia ovat ne uudemmat keskustelut. Ihanaa, tuli taas luettua kirja! Tässä jaksossa parasta oli romaani!

Pakkolukeminen näyttää saattavan kirjojen ääreen ainakin niitä, jotka tykkäävät kirjoista mutta eivät vain tule lukeneeksi.

Ehkä näkyy jo sekin, että kouluissa keskitytään yhä enemmän lukunautintoon ja valinnanvapauteen. Lukutunti ei tarkoita enää sitä, että istutaan pulpetissa ja luetaan hiljaa. Ei tulisi itsekään luettua.

Yksi opettaja kertoi muuttaneensa suhtautumistaan kirjan kesken jättäviin. Ei sättimistä vaan kehuja: hyvä kun jaksoit noinkin pitkälle! Jos keskeyttämistä osaa perustella muutenkin kuin että kirja oli tylsä, oppimista on tapahtunut.

Itselleni molemmat keskustelut ovat tuttuja. En lapsena tiennyt yhtään syytä, miksi olisin lukenut.

Yläkoulussa en pystynyt enää väistämään kirjoja. Äidinkielen opettaja levitti eteeni vaihtoehtoja. Tykkäisit ehkä jostain näistä.

Aikataulu oli tiukahko, ja se oli hyvä. Vasta silloin, seitsemännellä, tajusin, ettei romaania voi lukea sivua silloin tällöin. Pitää hypätä kelkkaan.

Että kiitos äidinkielen opettajani Arja sekä Timo Parvela ja romaani Poika. Teitte minusta lukijan, väkisin mutta onneksi.

Kirjoittaja on HS:n Teema-lehden ja Mustan laatikon tuottaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide