Liberaalien pitää oppia virheistään ja seurata populistien toimintaa - Mielipide | HS.fi

Liberaalien pitää oppia virheistään ja seurata populistien toimintaa

Populistien harjoittamalla pelottelulla on ikävä maine, mutta politiikassa se on oikeutettu strategia.

30.10.2021 2:00 | Päivitetty 30.10.2021 12:22

Saksassa ja Norjassa tänä syksynä pidetyt parlamenttivaalit viittaavat siihen, että populismin suosion huippu Euroopassa on jäänyt taakse. Poliittista keskustaa lähellä olevat puolueet, jotka edustavat liberalismia jossain muodossa, ovat onnistuneet jotenkuten rämpimään vaikeiden vuosien läpi ja säilyttämään kannatuksensa.

Ne ongelmat, jotka ruokkivat populismia, ovat silti yhä olemassa. Populismi on pikemminkin muuttanut muotoaan kuin hiipunut.

Populismia pidetään yleensä kielteisenä, väliaikaisena ja haitallisena ilmiönä. Käsitys johtuu osittain siitä, että toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä populistit olivat enimmäkseen amatöörejä. Viime aikoina populistipuolueet ovat kuitenkin alkaneet houkutella rahoittajia, poliittisen markkinoinnin ja juridiikan ammattilaisia sekä hallinnon sisäpiiriläisiä. Tämä on mullistanut asetelman täysin ja tehnyt populistien toiminnasta ammattimaisempaa. Se on hyvin järjestäytynyttä, myös kansainvälisesti.

Itseruoskintaan taipuvaiset liberaalit ovat tunnistaneet monia aiemmin tekemiään virheitä: he ovat muun muassa aliarvioineet kansallistunteen merkityksen ja suhtautuneet välinpitämättömästi globalisaation häviäjiin. Liberaalit näyttävät silti yhä pitävän kiinni joistain yhtä riskialttiista strategioista. He keskittyvät liiaksi ongelmiin, jotka koskevat vain pieniä vähemmistöjä. Liberaalit olettavat myös usein, että ihmiset ovat kiinnostuneita vain materiaalisesta hyvinvoinnista.

Liberaalien kannattaisi seurata vastapuolen toimintaa. Vaikka populistit vetoavat usein nostalgiaan, he herättävät kiinnostusta ja saavat kansalaisten mielikuvituksen laukkaamaan maalailemalla apokalyptista tulevaisuutta. Pelottelulla on ikävä maine, mutta politiikassa se on oikeutettu strategia – politiikan avullahan pyritään nimenomaan välttämään tulevat katastrofit.

Populistit lietsovat pelkoa monikulttuurisuuden aiheuttamasta konfliktista ja kansallisen identiteetin menettämisestä. Muutos voi huolettaa niitäkin, jotka yleensä suhtautuvat johtajakeskeiseen populismiin kriittisesti.

Myös ilmastonmuutoksen torjunta ja sen vaatimat uhraukset ruokkivat populismia. Vaikka nopean ilmastomuutoksen pelko heijastuu yhä selvemmin poliittiseen päätöksentekoon, se ei ole koko poliittista kenttää yhdistävä teema. Ilmastoa koskevat huolet aktivoivat nuoria, eivät vanhoja.

Useimmissa Euroopan maissa nuorten äänestysprosentti on matala ja nuorisoikäluokat ovat pieniä. Niinpä nuorten suosima kansainvälinen ja yleismaailmallinen näkökulma ei todennäköisesti nouse kovin nopeasti kansallisen päätöksenteon keskiöön.

Liberaalien on pystyttävä selittämään tavallisille ihmisille, miten heidän henkilökohtainen turvallisuutensa taataan ja omaa kulttuuria varjellaan tulevaisuudessa. Pitäisi myös osoittaa, että autoritaarinen populismi pikemminkin lietsoo konfliktia kuin ratkaisee sen.

Edessämme saattaa olla sekä kulttuurien välinen että kulttuurin sisäinen konflikti. Sitä kohti ajavat juuri ne populistipoliitikot, jotka pitävät puheissaan konfliktia esillä: Matteo Salvini, Marine Le Pen, Viktor Orbán, Narendra Modi ja Donald Trump.

Populisteilla on kyky vedota itsekunnioitukseen. Kansallista suvereniteettia korostamalla korruptoituneet johtajat voivat torjua oman asemansa pönkittämiseen, ihmisoikeusloukkauksiin ja lehdistönvapauden rajoittamiseen liittyvää kritiikkiä. Äänestäjiä miellyttää tällainen ulkopuoliseen pompotteluun ja sekaantumiseen alistumattomien johtajien puhe.

Liberaalien pitäisi pysyä uskollisina perusarvoilleen, kuten vapaudelle. Vapauden suojelu edellyttää sekä äärioikeiston että äärivasemmiston pyrkimysten torjumista. Liberaalien on suhtauduttava tasa-arvon toteutumiseen yhä vakavammin, mutta myös niitä, jotka eivät kannata edistyksellisten ja hyvää tarkoittavien nuorten radikaaleja visioita, pitää kuulla.

Toisen ihmisen arvostaminen on hyve, mutta sananvapaus on niilläkin, jotka eivät toisia arvosta.

Zsolt Enyedi

Kirjoittaja on valtiotieteellisen tiedekunnan professori Central European University -yliopistossa (CEU).

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide