Ilmastoahdistusta ei ratkaista psykoterapiassa - Mielipide | HS.fi

Ilmastoahdistusta ei ratkaista psykoterapiassa

Ilmastokriisiin liittyvät huolet synkentävät monen nuoren aikuisen elämää.

1.11. 2:00 | Päivitetty 1.11. 6:25

Pitäisikö perheen perustaminen jättää ilmastokriisin vuoksi väliin?

Siinäpä kysymys, jota harva kai haluaisi illan pimeinä tunteina pohtia. Asia kuitenkin painaa monen nuoren aikuisen mieltä.

Tämä käy ilmi tuoreesta kysely­tutkimuksesta, jossa selvitettiin nuorten huolia ilmastokriisiin liittyen. Tutkimukseen osallistui kymmenentuhatta 16–25-vuotiasta kymmenestä eri maasta.

Aikuisuuden alkumetrejä leimaa usein optimismi, mutta kyselytutkimukseen osallistuneiden parissa se loistaa poissaolollaan. Kolme neljästä vastaajasta kertoi ajattelevansa, että tulevaisuus on pelottava. Lähes puolet sanoi ilmastohuolien vaikuttavan negatiivisesti heidän päivittäiseen elämäänsä ja toimintakykyynsä.

Suomalaisnuorista 42 prosenttia kertoi, että he epäröivät lasten hankkimista ilmastokriisiin liittyvien huolien vuoksi. Se on häkellyttävän suuri luku ottaen huomioon, kuinka syvän henkilökohtaisesta valinnasta on kyse.

Eivätkä murheet siihen lopu: 43 prosenttia suomalaisnuorista allekirjoitti väitteen, jonka mukaan ”ihmiskunta on tuhoon tuomittu”.

Mediassa ilmastoahdistusta on usein tarkasteltu yksilötason ongelmana. Se on yhdistetty muun muassa murehtivaan mielenlaatuun, kuormittavaan elämäntilanteeseen – tai ihan vain nuoruuden tunnemyrskyihin. Ratkaisuksi on tarjottu muun muassa psykoterapiaa.

Yksilöön keskittyminen varastaa kuitenkin huomion itse ongelmalta. Mielenterveyden tukeminen on elintärkeää, mutta se ei yksin riitä.

Taitavinkaan psykoterapeutti ei nimittäin pysty perumaan sitä tosiasiaa, että ilmastokriisin seuraukset tulevat värittämään y- ja z-sukupolvien koko elämää.

Helsingin yliopiston tutkijatohtori Panu Pihkala kommentoi HS:lle syyskuussa, että nuoret haluavat ennen kaikkea ilmastotoimia, eivät terapointia. Pihkala on yksi ilmastoahdistusta tarkastelevan tutkimuksen kirjoittajista.

Pihkalan mukaan nuoret kokevat, että ahdistus voi olla myös voimavara. Se pakottaa liikkeelle ja saa toimimaan yhteisen hyvän eteen – silloinkin, kun muut eivät sitä tee.

Tässä valossa tuntuu kohtuuttomalta, millaista raivoa ja vähättelyä esimerkiksi Elokapina on osakseen saanut.

Jos toivonpilkahdukset ovat vähissä, sellaisia on kehitettävä itse.

Kirjoittaja on HS:n lifestyle-toimituksen tuottaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide