Helsingin Sanomissa on keskusteltu varhaiskasvatuksen monista ongelmista aina kasvattajien puutteesta kohtuuttoman huonoihin palkkoihin. Esiin on pitkälti tuotu vain ongelmat ja puutteet varhaiskasvatuksen opettajien näkökulmasta.
On hyvä muistaa, että päiväkodissa työskentelee muitakin kuin opettajia, kuten varhaiskasvatuksen lastenhoitajia sekä tukitoimenpiteissä toimivia avustajia ja ohjaajia, joiden osaaminen ja panos ovat tärkeitä.
Varhaiskasvatuslakia uusittaessa toimme jo muutamia vuosia sitten vahvasti esiin, mihin lakiin tehtävät muutokset johtavat. Vuoteen 2030 mennessä henkilöstörakenne muuttuu uuden lain myötä niin, että kaksi kolmesta ryhmän työntekijästä on korkeakoulutettuja pedagogeja. Pitääkö suurimman osan kasvattajista olla korkeakoulutettuja? Mielestäni ei – varsinkin kun se johtaa arjessa moniin käytännön ongelmiin.
Varhaiskasvatuksen laatua haluttiin parantaa henkilöstörakenteen muutoksella, mutta kuinkas sitten kävikään? Muutos johtaa väistämättä siihen, että lapsiryhmä on entistä enemmän ryhmän ainoan lastenhoitajan vastuulla. Korkeasti koulutetut muut ryhmän kasvattajat ovat paljon poissa lapsiryhmästä suunnittelemassa, arvioimassa ja kehittämässä toimintaa sekä muissa tehtävissä.
Tätä asiaa toimme esiin lainvalmisteluun liittyvissä lausunnoissa sekä asiantuntijakuulemisissa, mutta sitä ei kuultu tai haluttu kuulla. Onko siihen syynä se, että opettajien edunvalvonta – siinä kieltämättä hyvin onnistuen – tuo kiihkeästi esiin oman ammattikunnan statusta ja etua? Eikö lapsen edun tulisi olla se kaikkein tärkein johtotähti?
Uskon, että myös päiväkoti-ikäisen lapsen vanhemmille varhaiskasvatuksessa tärkeimpiä asioita ovat turvallisuus, pysyvät ja läsnä olevat kasvattajat sekä sensitiiviset ja lämpimät vuorovaikutussuhteet. Kun nämä asiat ovat kunnossa, sen jälkeen voi vasta alkaa oppiminen, jota voidaan hyvin toteuttaa kaikissa arjen hetkissä. Tietysti sillä edellytyksellä, että paikalla on läsnä oleva, lapsen tarpeet huomioiva henkilöstö, koulutustaustasta riippumatta.
Lukuisat tutkimustulokset kertovat, että erityisesti alle kolmevuotiailla pedagogiset ohjelmat tai hoitajan koulutustaso eivät merkitsevästi vaikuta siihen, kuinka paljon lapsi hyötyy varhaiskasvatuksesta. Koska tämä asia voitaisiin myöntää?
Myös se olisi tärkeää huomata, että vaikka varhaiskasvatus on lapsen etu, toimivalla varhaiskasvatuksella on suuri kansantaloudellinen merkitys. Kun kasvattajien työskentelyolosuhteet ovat kunnossa, lapsen on hyvä olla päiväkodissa. Kun lapsella on hyvä olla, se heijastuu vanhempiin, jotka voivat turvallisin mielin antaa työnantajalleen ja koko yhteiskunnalle täyden työpanoksensa.
Olemme siis isojen asioiden äärellä.
Eila Seppälä-Vessari
toiminnanjohtaja
Suomen lastenhoitoalan liitto
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.