Puretaan leirit, niin elämä on parempaa - Mielipide | HS.fi

Puretaan leirit, niin elämä on parempaa

Jäykkä jako miesten ja naisten maailmoihin vie voimia ja tuhlaa kykyjä.

2.11. 2:00 | Päivitetty 2.11. 6:34

Yliopistoissa on noussut tänä syksynä monia kohuja. Yksi niistä osui omaan oppiaineeseeni viestintään, kun opiskelijamme kertoivat, että heitä kiusataan.

Viestintä on pitkään ollut yksi yliopiston suosituimpia ja parhaiten pärjänneitä aloja. Esimerkiksi arvostetussa Shanghain rankingissa sijoitumme maailman 50 parhaan joukkoon ja olemme samalla Pohjois­maiden parhaita. Tutkimme julkisuutta, mediaa, politiikkaa, työyhteisöjä ja johtamista. Parhaillaan selvitellään esimerkiksi poliittisia tunteita, populismia, terrorismia, huumoria, vihapuhetta, perustuslaista käytyjä kiistoja, rokotuskielteisyyttä ja koronaviruskriisin viestintää.

Alan saavutuksista ja menestyksestä huolimatta naisopiskelijamme alkoivat kohdata mitätöintiä ja kiusaamista, kun rakensimme yhteisen koulutusohjelman naapuriaineen kanssa.

Kiusaamisen ytimessä ovat leirit, jotka jakavat ihmisiä jyrkästi. Leirejä syntyy, koska ne pönkittävät minuutta ja antavat usein pikavoittoja uhatulle identiteetille. Kun jakoperuste on yksinkertainen – sukupuoli, etnisyys, ihonväri tai ammatti –, leiri on oikotie siihen, että voi tuntea itseä vahvaksi tai ylipäätään joksikin. Hintana on kuitenkin usein se, että oma minuus kirkastetaan leimaamalla ne toiset heikoiksi tai huonoiksi.

Törmäsin leireihin ensimmäisen kerran kouluvuosina, kun yhtenä syksynä pojat julistivat tytöt saastaisiksi. Pojat eivät saaneet koskea edes samaan ovenkahvaan, jonka joku tyttö oli avannut. Sitten pojat alkoivat pahoin­pidellä tyttöjä koulussa ja koulumatkoilla. Kun joukon vahvin juoksi minut kiinni ja painoi kasvoni lumihankeen, olin varma, että hän ei päästä irti ennen kuin tukehdun.

Opettajasta ei ollut apua: kun näytimme mustelmille hakattuja käsivarsia ja kynän terällä ihoon tökittyjä reikiä, hän moitti meitä kantelijoiksi. Kiusaaminen loppui vasta, kun aloimme ilmestyä joukkona paikalle aina, jos joku jäi kiusaajien piirittämäksi.

Tämä pohjakosketus opetti varomaan leirejä. Leireihin jakautuminen aiheuttaa kärsimystä, tuhlaa voimia ja estää toteuttamasta omia kykyjä, kun leirit pakottavat jokaista kaavoihinsa.

Työelämässä leirit ovat tehottomia ja ahdistavia. Näin esimerkiksi työpaikoissa, joissa naisille on varattu tunnollisten kahvihuoneessa urputtajien rooli, kun taas miehet sopivat asioista ja vetävät rennosti suuria linjoja.

Erityisesti miesten ja naisten leirit ovat löystyneet todella paljon. Naisia on alalla kuin alalla, ja myös miehet ovat muuttuneet: nyt miehillä on paljon muitakin mahdollisuuksia kuin juosta tai juoda itsensä hengiltä. Onkin mahtavaa, kun töissä voi keskittyä itse asiaan miettimättä, kuka on mies ja kuka nainen.

Ei leireistä ole kuitenkaan kokonaan päästy. Pelkästään viime viikolla kouluterveyden kyselytutkimus kertoi, että Helsingissä yläkouluissa 40 prosenttia tytöistä on kokenut kiusaamista. Pelastuslaitoksilla ja ensi­hoidossa naiset kertoivat vähättelyn ja jopa fyysisen häirinnän olevan alan tapa, jota esimiehet ylläpitävät. Ammatit jakautuvat edelleen vahvasti miesten ja naisten aloihin.

Myös leirien ongelmista puhuminen on vaikeaa. Esimerkiksi naisten ahdistelun paljastavia #metoo-kohuja nousi Suomessa selvästi vähemmän kuin Ruotsissa ja Norjassa. Ehkä naisia ei ahdistella Suomessa, mutta voi myös olla, että naiset eivät vieläkään uskalla puhua asiasta.

En ihmettele, että erityisesti nuoret sukupolvet kyseenalaistavat jyrkän sukupuolijaon. Sukupuolten leirit ja niiden tiukat roolit ahdistavat varmasti monia nuoria, jotka eivät enää halua sovittaa elämäänsä niiden kaavoihin.

Olikin hienoa nähdä, että myös miespuoliset opiskelijat ja opettajat antoivat kiusatuille naisopiskelijoillemme tukea ja ryhtyivät toimiin. Koulutusohjelmamme opettajat ja opiskelijat ovat yhdessä ilmoittaneet nollatoleranssista, ja tiedekuntamme laatii käytössäännöt ja avaa opiskelijoille kanavan, jonka kautta voi kertoa ongelmista. Myös opiskelijajärjestöllä on tällainen kanava. Jatkossa kiusaajille on tiedossa porttikielto bileisiin ja muuhun toimintaan.

Suosittelen samaa kaikille – jos leirien logiikka jyrää, sitä kannattaa purkaa. Kohut voivat olla myös hyviä uutisia: kun ne nostavat esiin asioita, jotka vaativat muutosta, ne myös johtavat muutokseen.

Kirjoittaja on viestinnän professori Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide