Vaurautta on pakko pystyä jakamaan tasaisemmin - Mielipide | HS.fi

Vaurautta on pakko pystyä jakamaan tasaisemmin

Tämä tarkoittaa väistämättä rikkaiden maiden ja hyväosaisten elintason laskua, ja se on pakko hyväksyä.

8.11. 2:00

Bruegel-tutkimuskeskuksen tutkija Simone Tagliapietra ja johtaja Guntram B. Wolff esittivät (HS Vieraskynä 27.10.) perusteluita sille, miksi ihmiskunta ei ole valmis luopumaan talouskasvusta. Kirjoitus oli taas yksi ikävä esimerkki paikallaan junnaavasta talouskeskustelusta, jossa keskustellaan siitä, tarvitaanko talouskasvua vai ei.

HS:n 5. lokakuuta julkaisemassa haastattelussa Cambridgen yliopiston taloustieteilijä Partha Dasgupta vei talouskeskustelun pidemmälle ja arvioi, ettemme pysty säilyttämään elintasoamme, jos jatkamme nykyisellä polulla. Keskustelu elintasosta onkin paljon oleellisempaa kuin keskustelu talouskasvusta.

Elintasoarviossaan Dasgupta oli ehkä jopa hieman liiankin optimistinen. Erityisesti luontokato on asettanut rikkaiden maiden elintason säilyttämiseen ja kasvattamiseen ison haasteen. Elintaso on suoraan kytköksissä talouskasvuun, jonka irrottaminen luonnonvarojen käytöstä globaalissa mittakaavassa vaaditussa ajassa on nykytiedon valossa mahdoton tehtävä. Keskustelu tulisikin viedä enemmän siihen, mitä talouskasvulla ja vielä tarkemmin elintasolla tavoitellaan ja missä talouskasvua tarvitaan eniten.

Nykyisessä järjestelmässä talouskasvusta hyötyvät eniten rikkaat. Tämä näkyy hyväntekeväisyysjärjestö Oxfamin keräämistä tiedoista, joiden mukaan maailman rikkain prosentti omistaa enemmän kuin 6,9 miljardia ihmistä yhteensä.

Myös Suomessa vauraus on keskittynyt. Tilastokeskuksen mukaan vaurain kymmenen prosenttia piti vuonna 2019 hallussaan noin 50 prosenttia Suomen kotitalouksien nettovarallisuudesta. Varallisuudesta ei ole pulaa. Ongelma on, että vauraus ohjautuu rikkaiden kulutukseen. Tämän sijaan talouskasvun hedelmät tulisi kireämmällä verotuksella ohjata globaaliin ekososiaaliseen siirtymään eli globaalissa mittakaavassa toteutettavan ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän siirtymän rahoittamiseen esimerkiksi investoimalla sosiaaliturvaan, kehitysyhteistyöhön, terveydenhuoltoon sekä vihreään energiasiirtymään.

Myös köyhien maiden kehitys pitäisi toteuttaa ekologisesti kestävästi. Köyhien maiden kansalaisilla on varmasti halu päästä samanlaisen koulutuksen, sosiaaliturvan ja terveydenhuollon piiriin kuin suomalaisilla.

Kestävästi tuotettuja luonnonvaroja ei riitä kaikille, joten vaihtoehtoina on joko jättää köyhät maat kehityksestä jälkeen tai rikkaat maat vähentävät omaa kulutustaan, jotta ekologinen siirtymä voidaan toteuttaa globaalissa mittakaavassa kestävästi. Köyhien maiden kehityksestä jälkeen jättäminen ei ole globaalin oikeudenmukaisuuden tai edes keskinäisten riippuvuuksien takia mahdollinen vaihtoehto.

Olisikin jo aika alkaa keskustella siitä, mitä oikeasti haluamme nykyisestä järjestelmästä säilyttää ja mistä voisimme luopua. Vaurautta on pakko pystyä jakamaan tasaisemmin, jotta pystymme säilyttämään yhteiskunnan elintärkeät toiminnot, kuten terveydenhuollon, ruuantuotannon, sosiaaliturvan, koulutuksen ja energiajärjestelmän, vielä tulevien kriisienkin iskiessä.

Vaurauden on jakauduttava tasaisemmin myös globaalisti. Tämä tarkoittaa lyhyellä aikavälillä väistämättä rikkaiden maiden ja hyväosaisten elintason laskua, ja se on pakko hyväksyä.

Timo Kuusiola

Ajatuspaja Creatura

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide