Koronapassia tiukemmin vaatimalla nostettaisiin rokotuskattavuutta - Mielipide | HS.fi

Koronapassia tiukemmin vaatimalla nostettaisiin rokotuskattavuutta

Lainsäädännön yhdeksi tavoitteeksi voidaan hyväksyä myös se, että passiivisiksi jättäytyneet hoitavat rokotussuojansa kuntoon.

3.11. 2:00 | Päivitetty 3.11. 7:56

Rokottaminen on tehokkain ja pitkällä aikavälillä ainoa kestävä keino torjua koronaviruspandemiaa. Rokotuskattavuus on nyt Suomen rokotus­ikäisessä väestössä lähes 80 prosenttia, mutta useissa maissa on päästy paremmalle tasolle. Pohjoismaisessa vertailussa Suomi on häntäpäässä.

Suomessa on nyt rokottamattomien epidemia, ja rokottamattomat korona­potilaat kuormittavat sairaaloita. Kun käytännössä kaikilla on ollut mahdollisuus ottaa rokotus, muut potilaat kokevat epäoikeuden­mukaiseksi, jos esimerkiksi sydänleikkausta siirretään sen takia, että tehohoitopaikan vie rokottamaton koronapotilas.

Eri hoitojen priorisoinnissa ei voida kuitenkaan antaa merkitystä sille, onko potilas itse välinpitämättömyydellään aiheuttanut sairautensa. Ainoat hyväksyttävät perusteet asettaa potilaita etusijajärjestykseen liittyvät sairauden vakavuuteen, hoidon tarpeeseen ja hoidon vaikuttavuuteen.

Koronarokotusta ei ole säädetty pakolliseksi, ja jokainen voi varjella henkilökohtaista koskemattomuuttaan. Muiden perusoikeuksien toteutumista kuitenkin kaventaa, jos rokotuksen jättää ottamatta liki viidennes väestöstä. Terveyden­huoltojärjestelmän ylikuormittumisen takia osa potilaista jää vaille hoitoa. Rajoitus­toimien pitkittyminen heikentää elinkeino­vapauden ja sivistyksellisten oikeuksien toteutumista.

Jos rokotuskattavuutta ei lisätä lainsäädännön keinoin, epidemia seurauksineen pitkittyy. Pelkästään valistuksen lisäämisellä ei päästä rokotuskattavuuden kärkimaiden joukkoon.

Lain mukaan valtioneuvosto voi säätää rokotuksen pakolliseksi. Lain perusteluissa on kuitenkin viitattu vain hyvin poikkeuksellisiin olo­suhteisiin, kuten bioterrorismin seurauksena syntyneeseen isorokko­epidemiaan.

Rokotus voidaan silti säätää pakolliseksi myös muunlaisessa tilanteessa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei pitänyt Tšekin lainsäädäntöä Euroopan ihmisoikeus­sopimuksen vastaisena, kun maassa vanhemmat oli velvoitettu huolehtimaan lastensa rokotuttamisesta yhdeksää eri tartuntatautia vastaan.

Koronarokotusta ei kuitenkaan voida säätää Suomessa pakolliseksi, jos rokotuskattavuutta voidaan lievemmin keinoin nostaa riittävästi.

Kun koronapassista säädettiin, sen käyttöala linjattiin vain rajoitustoimien vaihtoehdoksi. Koronapassin tiedettiin nostavan jonkin verran rokotus­kattavuutta, mutta tätä ei otettu lainsäädännön varsinaiseksi tavoitteeksi.

Nyt on tarkennettava lähestymistapaa. Lainsäädännölle voidaan hyväksyä yhdeksi tavoitteeksi myös se, että toistaiseksi passiivisiksi jättäytyneet hoitavat rokotus­suojansa kuntoon. Ravintoloille ja tapahtuma­järjestäjille pitäisi säätää vähintään oikeus edellyttää asiakkailtaan koronapassia silloinkin, kun toimintaan ei kohdistu voimassa olevia rajoituksia. Korona­passin käyttöalan laajentamisella lisättäisiin halukkuutta ottaa rokote.

Rokotus jäisi tällöinkin vapaaehtoiseksi, mutta mahdollisuus osallistua rokottamattomana lähikontakteihin perustuviin tilanteisiin voisi kaventua. Sääntely puuttuisi perusoikeuksiin, mutta lievemmin kuin rokotuksen pakollisuus.

Tiukemmasta koronapassista säätäminen on yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallista vain niiden osalta, jotka eivät voi lääke­tieteellisistä syistä ottaa rokotusta. Heille, alle yhdelle prosentille väestöstä, voidaan säätää erioikeuksia, joilla yhdenvertaisuus varmistetaan käytännössä.

Välttämätöntä lainsäädäntöä on pandemian aikana viivästynyt, koska perusoikeuksien arviointi on jäänyt pistemäiseksi. On suhtauduttu hyväksyvästi siihen, että useiden perusoikeuksien toteutuminen surkastuu vähitellen vain, koska ei uskalleta rajoittaa jotakin muuta perusoikeutta.

Laajentamalla koronapassin käyttöalaa edistettäisiin useiden perusoikeuksien toteutumista puuttumatta henkilökohtaisen vapauden suojattuun ydinalueeseen.

Lasse Lehtonen ja Klaus Nyblin

Lehtonen on terveysoikeuden professori Helsingin yliopistossa. Nyblin on lääke- ja terveydenhuolto-oikeuteen erikoistunut asianajaja.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide