Kyräilevä ja jakautunut yhteiskunta voi hajota uhkan edessä ilman ainuttakaan laukausta - Mielipide | HS.fi

Kyräilevä ja jakautunut yhteiskunta voi hajota uhkan edessä ilman ainuttakaan laukausta

Puhe maanpuolustustahdosta ei ole sotahulluutta tai kansallismielistä kiihkoilua. Kyse on siitä, että nykyinen maanpuolustuksen strategiamme edellyttää maanpuolustustahtoa.

Helsingin Senaatintorilla pidettiin sotilasvala- ja vakuutustilaisuus vuonna 2014.

7.11.2021 2:00

Suomen puolustuspoliittinen ajattelu nojaa täysin asevelvollisuusjärjestelmään ja kriisin koittaessa pääosin reserviläisistä koottavaan sotilasjoukkoon. Maanpuolustuksen näkökulmasta Suomella ei ole vara­suunnitelmaa. Puhe maanpuolustus­tahdosta ei siis ole sotahulluutta tai kansallismielistä kiihkoilua. Kyse on siitä, että nykyinen maanpuolustuksen strategiamme edellyttää maanpuolustustahtoa. Mikäli tahtoa ei ole riittävästi, tulee koko puolustuspoliittinen doktriini miettiä uudelleen.

Tätä taustaa vasten on huolestuttavaa huomata, miten merkittävästi maailma ja erityisesti viestintä on 20 viime vuoden aikana muuttunut. Kuten Petteri Järvinen varsin perustellusti kysyi (HS Mielipide 23.10.): Kuinka moni nykynuori lähtisi nyt taisteluun, jos tilanne sitä edellyttäisi?

Maanpuolustustahtoa mitataan muun muassa kysymyksellä siitä, pitäisikö Suomen puolustaa itsenäisyyttään aseellisesti ulkopuolisen hyökkäyksen edessä, vaikka lopputulos olisi epävarma. Perinteinen kyselyasetelma ei ole paras tapa mitata niin sanotussa totuuden jälkeisessä ajassa elävän sukupolven maanpuolustus­tahtoa. Viime vuodet ovat osoittaneet, ettei viranomaisten viestinnällä ole enää samaa asemaa kuin aikana ennen internetiä ja sosiaalisen median mielipidevaikuttajia. Jos ihmiset asettuvat varsin heppoisin perustein vastustamaan lääketieteen asiantuntijoita samalla asettaen kanssaihmiset vaaraan, miksi isänmaan turvallisuus painaisi vaakakupissa yhtään enempää?

Jos Suomi todella joutuisi puolustus­valmiuden kohottamista edellyttävään kriisiin, tahto puolustaa maata mitattaisiin teoilla. Olisiko takeita siitä, ettei merkittävä osa kansalaisista jäisi kotiin tosipaikan tullen, jos oman viiteryhmän mielipidevaikuttajat väittäisivät kriisiä valheeksi? Tutkitun tiedon kyseenalaistaminen on koronavirus­pandemian aikana ollut voimakkainta juuri siinä ikäryhmässä, jonka panostusta mahdollisessa maanpuolustus­tahtoa edellyttävässä tilanteessa eniten tarvittaisiin.

Pohjimmiltaan maanpuolustuksemme uskottavuuden kriisissä on kyse kansallisen yhteenkuuluvuuden hajoamisesta ja disinformaatiolla vaikuttamisen uhkasta. Medialuku­taitomme ja lähdekriittisyytemme tulisi olla vähintään samalla tasolla kuin yleisen lukutaitomme, jossa siinäkin on parantamisen varaa.

Tilannetta ei korjata maanpuolustus­kursseilla, puolustustahtoa kohottavilla tiedotuskampanjoilla tai varusmiespalvelua uudistamalla, vaan keskittymällä yhteiskunnan jakolinjojen paikkaamiseen ja eriarvoistumisen pysäyttämiseen koulutuksen avulla. Tämä on tärkeää toki jo yhteiskunnan hyvinvoinnin mutta myös maanpuolustuksen näkökulmasta. Lähdekriittisyyteen kykenemätön, toisiaan kyräilevä ja jakautunut yhteiskunta voi hajota ulkopuolelta tai jopa sisältä tulevan uhkan edessä ilman ainuttakaan laukausta.

Rami Käkönen

vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunnan varajäsen (vihr)

Masku

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide