Ankaratkaan rangaistukset eivät välttämättä tepsi rikollisuuteen - Mielipide | HS.fi

Ankaratkaan rangaistukset eivät välttämättä tepsi rikollisuuteen

Rangaistusasteikkoja määriteltäessä joudutaan tasapainottelemaan kostonhalun ja välineellisen kohtelun välillä.

13.11. 2:00

Suomessa kysytään usein etenkin vakavista rikoksista annettujen tuomioiden yhteydessä, vastaavatko rangaistukset yleistä oikeustajua. Kansalaiskeskustelussa ja esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tuomioita moititaan herkästi liian lieviksi.

On vaikeaa määritellä, mikä on yleisen oikeustajun mukaista. Voidaan kuitenkin ajatella, että rikos on eräänlainen miinusmerkkinen ansio eli epäansio. Useimpien mielestä on oikein palkita ihminen hänen ansioistaan. Samalla tavalla useimmat pitävät rikosta epäansiona, jonka oikeudenmukaisena seurauksena pitäisi olla tekoon suhteutettu rangaistus.

Sanotaan, että syylliset ansaitsevat rangaistuksen. Tällaista näkemystä kutsutaan retributiiviseksi (latinan sana retribuo tarkoittaa takaisin maksamista). Toisaalta uskotaan, että rangaistus hyvittää rikoksen. Puhutaan oikaisevasta oikeudenmukaisuudesta. Lainrikkoja menettää oikeutensa yhteiskunnan täysivaltaiseen jäsenyyteen, mutta hän saa sen takaisin rangaistuksen kärsittyään.

Oikaisevan oikeudenmukaisuuden periaatteisiin kuuluu, että syyllistä on rangaistava rikoksesta, mutta toisaalta rangaistus ei saa missään tapauksessa kohdistua syyttömään.

Pidetään myös yleisesti tärkeänä, että rangaistuksen ankaruus on suhteessa rikoksen vakavuuteen. Rangaistusasteikon on oltava kohtuullinen ja oikeudenmukainen, eikä rangaistus saa olla raakalaismainen. Lasten ja nuorten rankaisemisessa pitää ottaa huomioon heidän ikänsä ja henkiset edellytyksensä: heitä on rangaistava lievemmin kuin syyntakeisia aikuisia.

Näistä periaatteista vallitsee Suomessa melko vahva – joskaan ei täydellinen – yksimielisyys. Näkemyseroja voi olla esimerkiksi siitä, pitääkö rangaistuskäytäntöä perustella utilitaristisesti eli rikoksia estävänä pelotteena ja kuntoutuksena vai retributiivisesti sillä, että rikoksen tehnyt saa ansionsa mukaan. Joku saattaa epäillä myös rankaisemisen välttämättömyyttä ylipäätään.

Retributiivisessa perustelussa kuuluu joidenkin mielestä kostonhalu. Utilitaristisessa perustelussa taas arveluttaa ihmisten välineellinen kohtelu: syyllinen saa rangaistuksen, jotta muutkin ymmärtäisivät olla lainkuuliaisia.

Oikaisevassa oikeudenmukaisuudessa on kaksi osatekijää: vääryyden tuomitseminen sekä aiheutetun haitan ja vahingon korvaaminen. Rangaistusta voidaan myös pitää tuomitsemisen demonstratiivisena jatkeena, joka konkretisoi rikoksen seuraukset rikoksen tehneelle.

Lievissä rikoksissa demonstratiivista rangaistusta ei välttämättä tarvita lainkaan – riittää, että vääryys tuomitaan ja syyllinen määrätään korvaamaan aiheuttamansa vahingot siinä määrin kuin mahdollista. Järjestelyä ei kuitenkaan pidetä riittävänä vakavissa rikoksissa. Etenkin vankeus demonstroi tuomion ankaruutta. Rangaistuksia tarvitaan myös pelotteeksi rikoksia estämään.

Ankaratkaan rangaistukset eivät välttämättä estä rikoksia: monet rikokset tehdään päihtyneenä ja pikaistuksissa. Toisaalta ajatellaan, että sanktiot eivät myöskään saa olla liian lieviä. Euron sakko suuresta ylinopeudesta ei vähentäisi kaahailua, vaan voisi jopa yllyttää siihen.

Kuinka lievä rangaistus voi sitten olla, jotta se on mielekäs ja oikeudenmukainen? Rangaistuksen pitäisi olla riittävän ankara estääkseen rikoksia, muttei kohtuuton.

Rangaistus vaikuttaa syyllisen lisäksi usein myös moneen muuhun ihmiseen. Vaikka syyllisen perheenjäsenet eivät yleensä ole osallisia rikokseen, heillekin koituu rangaistuksesta harmia ja haittaa.

Länsimaissa on luovuttu kuolemanrangaistuksesta ja korostettu rikoksesta tuomittujen psykologista ja sosiaalista kuntoutusta. Näyttää kuitenkin siltä, että oikeistopopulismin vanavedessä rangaistusasteikon kiristämistä vaaditaan entistä kovempaan ääneen niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Tutkimusten mukaan ankarat rangaistukset eivät kuitenkaan vähennä rikollisuutta.

Tommi Lehtonen

Kirjoittaja on vastuullisuusjohtaja Vaasan yliopistossa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide