Kyllä hyviksiä riittää, mutta tarvitsemme de Klerkejä - Mielipide | HS.fi

Kyllä hyviksiä riittää, mutta tarvitsemme de Klerkejä

Etelä-Afrikan entisen presidentin tarina muistuttaa, että eniten tulee riemuita suurimpien syntisten kääntymyksestä.

14.11.2021 2:00

Etelä-Afrikan entinen presidentti F. W. de Klerk kuoli torstaina 85-vuotiaana. Hän oli maansa viimeinen apartheid-rotusortojärjestelmän aikana valittu valtion­päämies.

Samalla hän oli myös ensimmäinen apartheid-lakeja purkamaan lähtenyt valtionjohtaja ja mies, joka vapautti Nelson Mandelan.

De Klerkin tarina on tarina pahasta ihmisestä, josta löytyi jotain hyvää, vaikka hänestä ei koskaan tullut virheetöntä.

Juuri sellaisten pahisten mielenmuutos voi kuitenkin olla ratkaisevaa. Mieleen tulevat jopa Raamatun tarinat eksyneestä lampaasta ja tuhlaajapojasta: taivaassa iloitaan paljon enemmän yhdestä kääntyneestä syntisestä kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.

Tätä emme arkisissa keskusteluissamme liiemmin sovella. Jos vaikkapa sosiaalista mediaa vilkaisee, oman elämänsä vanhurskaita ja ikuisia oikeassa olijoita kyllä riittää. Tapana on julistaa oikeaoppisuuttaan, jotta saa omalta leiriltä tykkäyksiä.

Mikäpä siinä, mutta näissä keskusteluissa ei piile suurin muutosvoima.

Muutosvoimaa sen sijaan voi piillä ihmisissä, jotka huomaavat olevansa väärällä puolella historiaa ja ryhtyvät tekemään jotakin asialle.

Haastattelin de Klerkiä kolme vuotta sitten, ja muistelimme aluksi 1980-lukua. Kansainvälinen paine ja pakotteet apartheidia vastaan tiukentuivat silloin vuosi vuodelta. Etnisen enemmistön katkeruus tuntui ennakoivan eteläisen Afrikan hukkumista tuleen ja vereen.

Toisin kävi, ja siitä saamme kiittää Mandelaa ja de Klerkiä. He saivat Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1993.

De Klerk oli ensimmäisenä myöntämässä ettei purkanut apartheid-lakeja vain hyvää hyvyyttään. Hän uskalsi jopa väittää, että apartheidia olisi voitu jatkaa vielä vuosikymmeniä.

”Mutta voimatasapaino olisi lopulta kääntynyt meitä vastaan. Myöhemmin ja heikommista asemista emme olisi saaneet tällaista perustuslakia”, hän sanoi.

Jokainen päivä apartheidia oli inhimillisesti katsoen liikaa, mutta de Klerkin mukaan vain vuosikymmen aikaisemmin uudistukset olisivat kilpistyneet hänen oman puolueensa vastustukseen ja pelkoon, että maahan syntyisi yksi Afrikan kommunistihallinnoista.

Sitten Berliinin muuri murtui ja Neuvostoliiton hajoamisprosessi avasi mahdollisuuksien ikkunan de Klerkin omassa ajattelussa. Kun vielä neuvottelut Mandelan kanssa tuntuivat lupaavilta, hän taivutti puolueensa apartheidin hylkäämisen kannalle.

Loppu on historiaa, mutta ongelmista ei toki päästy. Haastattelussa de Klerk lateli madonluvut valtapuolue ANC:lle siitä, kuinka Mandelan perintö oli lähes tärvelty. Nykyistä presidenttiä Cyril Ramaphosaa de Klerk piti kuitenkin parempana kuin ANC:n edellistä johtoa.

Haastattelun yhteyteen tein pienen kommentin, jossa odottelin seuraavaa de Klerkiä. Sellainen voisi olla Kiinan johtaja, joka taivuttelee puolueensa vapaiden vaalien kannalle. Tai Saudi-Arabian johtaja, joka siirtäisi maansa monarkiasta demokratiaan.

Nämä ovat yhä unelmia. Mutta tällä viikolla kaksi maailman pahinta ilmastopäästöjen aiheuttajaa eli Yhdysvallat ja Kiina saivat sovittua ”ilmastotoimien lisäämisestä 2020-luvulla” eikä vasta joskus myöhemmin.

Sillä on yhtymäkohtia myös de Klerkin perintöön ja tuhlaajapojan legendaan.

Suurimmat syntiset saattavat useinkin tehdä liian vähän ja liian myöhään. Silti juuri heidän muutosvoimansa voi olla tulevaisuudellemme ratkaisevampaa kuin se, kuinka oikeamielisiä sinä ja minä mahdollisesti olemme.

Kirjoittaja on HS:n kulttuuritoimittaja.

Lue lisää: Etelä-Afrikan entinen presidentti ja Nobelin rauhan­palkinnon saanut F. W. de Klerk on kuollut

Lue lisää: Rasisti vapautti terroristin, ja siitä syntyi jotain kaunista – ”Nyt Nelson Mandelan perintö on tärvätty”, sanoo Etelä-Afrikan entinen presidentti HS:lle

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide