Sehän on vain elämän normihävikkiä - Mielipide | HS.fi

Sehän on vain elämän normihävikkiä

Yllättävät kulut tai työelämän mokailut harmittavat vähemmän, kun niille voi antaa nimen.

13.11. 2:00

Se oli niitä viikkoja, kun vastoinkäymisiä riitti.

Kissa piti viedä eläinlääkärille. Diagnoosi tuli: kissa kärsii muuton aiheuttamasta stressistä. Pankkitili keveni 411,33 eurolla.

Sitten ajoin autolla kadussa vaanineeseen kuoppaan, ja rengas repesi. Se maksoi 189,15 euroa.

Viikon lopuksi havaitsin, että Huopalahdentielle on ilmaantunut nopeusvalvontakamera. Se räpsähti kohdallani. Lasku tästä typeryydestäni on vielä saapumatta.

Kaiken tämän jälkeen minua – siivosti ilmaistuna – ketutti rankasti. Mutta silloin vaimoni sanoi, että tämä on juuri sitä elämän normihävikkiä.

Anteeksi kuinka? Kävi ilmi, että termi on peräisin yhteiskuntatieteiden tohtori Saara Särmältä, joka on valtakunnan tunnetuimpia feministejä. Normihävikki-teoria esitellään Särmän ja Rosa Meriläisen kirjassa Anna mennä.

Ajatus menee kutakuinkin näin: hävikki on kaikkien tuotantoprosessien ominaisuus. Hävikkiä tulee väistämättä, sille ei mahda mitään. Tässä ajattelumallissa se prosessi on elämä, ja hävikki – kuten yllättävät kulut tai työelämän mokailut – nyt vain kuuluu elämän prosesseihin. Kaikille sattuu.

Jollain kummalla tavalla harmitusta vähentää, kun yhdistää toisiinsa liittymättömiä tapahtumia ilmiöksi, jolle voi antaa nimen. Elämäni on parantunut monta momenttia.

Suhtautumista helpottaa, jos on verrokkihenkilöitä, joiden hävikkikuormaa voi verrata omaan. Särmä kertoo esimerkin siitä, kuinka hän buukkasi erehdyksessä aivan liian kalliin hotellihuoneen. Ystävä riensi lohduttamaan ja kertoi samantyyppisestä kokemuksesta laivaristeilyn kanssa.

Vastuuttomuutta normihävikki-ajattelu ei tietenkään tarkoita. Vastedeskin kissa viedään eläinlääkäriin, jos se käyttäytyy oudosti. Ylinopeutta ei ajeta tahallaan. Mutta syyllisyyden taakkaa ajatus keventää.

Voisiko ajattelutapaa laajentaa suurempaan mittakaavaan? Tätä täytyy tietysti kysyä teorian kehittäjältä. Ja kuten olettaa sopii, yhteiskuntatieteiden tohtori löytää tällaisen näkökulman helposti.

Yhteiskunnan tasolla elämän normihävikin voi Särmän mukaan yhdistää vaikkapa työttömyyteen tai syrjäytymiseen. On aina ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta kykene tai halua tehdä töitä. Hänen mielestään sitä voisi ajatella yhteiskunnan normihävikkinä. Se on hinta, joka maksetaan yhteiskuntarauhasta.

Näin verotietoviikollakaan on turha harmitella, menevätkö omasta tilipussista pulitetut eurot ihan sentilleen parhaaseen mahdolliseen käyttöön. Valtaosa menee, ja loppu on sitten ihan normaalia hävikkiä.

Kirjoittaja on HS:n Kuukausiliitteen toimittaja.

Oikaisu 22.11. 2021 klo 11.04: Toisin kuin jutussa aiemmin väitettiin, Munkkiniemen nopeusvalvontakamera ei sijaitse Munkkiniemen puistotiellä vaan Huopalahdentiellä.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide