Miksi palkka-avoimuus on punainen vaate? - Mielipide | HS.fi

Miksi palkka-avoimuus on punainen vaate?

Tuntuisi todella absurdilta ajatukselta, että työnantaja ei mitenkään pystyisi perustelemaan, miksi samaa työtä tekevä parempi työntekijä saa enemmän palkkaa.

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän ehdotus palkka-avoimuuden edistämiseksi on aiheuttanut vilkasta keskustelua.

19.11.2021 15:00

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä esittää palkka-avoimuutta yhdeksi keinoksi torjua palkkasyrjintää. Kuten ennakoitavissa oli, aihe aiheutti nopeasti vilkasta keskustelua – puolin ja toisin jopa halveksuvia ja syytteleviä argumentteja. Ei ihme – onhan Suomessa totuttu siihen, että oma palkka pidetään visusti salassa.

Itse alle kolmikymppisenä naisena en ole omien tulojeni suhteen lainkaan noin suojeleva ja näen palkka-avoimuudessa paljon hyviä mahdollisuuksia. Nuorempien työkavereideni kanssa olen jokaisessa työpaikassani keskustellut avoimesti kaikkien palkoista, siinä missä vanhemmat kollegat eivät ole tahtoneet osallistua keskusteluun.

Ehdotuksessa minua mietityttää kuitenkin palkka-avoimuuden käyttö lähes ainoastaan sukupuolen perusteella tapahtuvan syrjinnän estämiseksi. Mikseivät kaikki palkat voisi olla avoimia niin, että tehtävänkuvan perusteella voisi tarkastella, mitä henkilölle maksetaan?

Työnantajajärjestöistä esimerkiksi Teknologiateollisuus ry kommentoi, että ehdotetun mukainen palkka-avoimuus ”vaikeuttaisi palkitsemista hyvin tehdystä työstä, mikä ei ole työntekijänkään etu”. Tuntuisi todella absurdilta ajatukselta, että palkkoja koskevan kyselyn tullessa työnantaja ei mitenkään pystyisi perustelemaan, miksi samaa työtä tekevä parempi työntekijä saa enemmän palkkaa. Vai onko kuitenkin niin, ettei ajatus perustelujen vaikeudesta olekaan kovin kaukaa haettu?

Olen itsekin iästäni huolimatta ollut useissa työpaikoissa, joissa omaan palkkaan ei ole oikeastaan voinut vaikuttaa tai ainakaan vaikutusmahdollisuuksia ei ollut tehty näkyviksi. Jos palkankorotuksen on sattunut saamaan, ovat perustelut olleet häilyväisiä eivätkä missään nimessä vertailukelpoisia. Omalla ahkeruudella, osaamisella tai työyhteisön kehittämiseen osallistumisella ei ole ollut juuri merkitystä, kun myös se laiskempi työkaveri on saanut lisää palkkaa, kun muutkin saivat.

Onko tosiaan niin, että työnantajat eivät ole valmiita tekemään reiluja, tasavertaisia kriteerejä eri palkankorotuksille tai bonuksille? Työntekijän tuottavuutta voi kuitenkin nykyisin mitata reilusti ja avoimesti, ja mittareiden kohdalla perustelut ovat läpinäkyvät. Olen itse ensimmäistä kertaa nyt töissä yrityksessä, jossa eri tuottavuuden mittareita seurataan vuosittain ja omaa onnistumista arvioivat niin esihenkilö kuin toiset työntekijätkin.

On totta, että osa työntekijöistä jää tällä tyylillä matalammille ansioille – ja niin kuuluukin olla. On täysin oma päätös tehdä vain välttämätön ja kieltäytyä esimerkiksi perehdytyksestä, kehittämisestä tai uusien asioiden oppimisesta, mutta silloin myös palkankorotus voi jäädä saamatta. Liian monen korkean palkan perusteena on aiemmin ollut se, että samaa työtä on tehty kauan samalla otteella ja ”kai sitä palkkaa pitää välillä nostaakin”.

Monet työntekijät ovat kommentoineet aihetta sanomalla, että palkka on täysin neuvottelukysymys. Miksi olisi? Tarkoittaako se, että parempi neuvottelija on myös parempi työntekijä?

Työntekijä

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide