EU tarvitsee pakotteiden rinnalle muitakin vaikuttamiskeinoja - Mielipide | HS.fi

EU tarvitsee pakotteiden rinnalle muitakin vaikuttamiskeinoja

Valko-Venäjän kaltaisiin autoritaarisiin maihin pakotteet tehoavat heikosti. Usein pakotteet vain nostattavat uusia aggressioita.

20.11. 2:00

Valko-Venäjän ja sen EU:hun kuuluvien rajanaapurien välinen konflikti on ajautumassa pattitilanteeseen. Euroopan unioni näyttää olevan voimaton hybridivaikuttamista vastaan.

EU:n keinovalikoima on kapea: strategiana on turvautua joko keppiin tai porkkanaan, ja näitäkin keinoja käytetään valikoivasti.

Moraalinen närkästys Valko-Venäjän itsevaltaisen johtajan Aljaksandr Lukašenkan toimintaan on tietysti oikeutettua. Samalla tavalla ei kuitenkaan moralisoida esimerkiksi Turkin presidenttiä Recep Tayyip Erdoğania, joka sortaa yhtä lailla oppositiota ja tukahduttaa lehdistönvapautta sekä kohtelee vielä kaltoin maansa kurdivähemmistöä.

Valko-Venäjän ja sen EU-naapurien rajoille nyt rakennetussa kriisissä Lukašenka valitsi aseekseen siirtolaiset, koska hän haluaa tehdä näkyväksi EU:n moraalista selkärankaa heikentävät kaksoisstandardit.

On yleisesti tiedossa, että siirtolaispolitiikka on Euroopan unionille akilleenkantapää.

Samanlaisia rajakriisejä voi syntyä tulevaisuudessakin, jos niitä yritetään torjua vain pakotepolitiikan avulla. Pakotteiden käyttö on tehoton keino autoritaarisiin järjestelmiin vaikuttamisessa, koska se vain nostattaa entistä enemmän aggressioita ja vastakkainasettelua. Tässäkin tapauksessa Lukašenka on pakotteiden takia tiivistänyt suhteita Venäjään.

Kun siirtolaisiin Puolan ja Valko-Venäjän rajalla kohdistettu väkivalta tällä viikolla yltyi, EU-maat pohtivat kuumeisesti, millä keinoin rajalle jumiutuneiden siirtolaisten kasvavaa inhimillistä hätää voitaisiin lievittää – kuitenkin niin, etteivät unionin sisäiset jakolinjat jyrkentyisi.

Puolan epäluottamusta EU:hun osoittaa, että maa vetoaa rajakriisissä Natoon. Puola saa tukea ennen kaikkea muilta Puolan kanssa niin sanottuun Visegrád-ryhmään kuuluvilta mailta, Tšekiltä, Slovakialta ja Unkarilta. Baltian ja Visegrád-ryhmän maat ovat samaa mieltä siitä, että kriisi vaarantaa alueellista turvallisuutta. Silti rajakriisi myös hyödyttää etenkin Puolaa ja Unkaria, koska se vie huomiota pois oikeusvaltioperiaatteen rapautumisesta näissä maissa.

Siirtolaispolitiikka on jakanut unionia vuoden 2015 pakolaiskriisistä alkaen. Nytkin itäiset EU-maat jättävät kriisin humanitaarisen puolen vähälle huomiolle ja pitävät EU:n linjan kannalta tärkeämpänä, että Lukašenkalle vastataan jämäkästi.

Jos EU päästäisi paljon rajalla odottavia siirtolaisia unionin alueelle, itäiset jäsenmaat pitäisivät sitä taipumisena Lukašenkan painostukseen. Se lisäisi EU-vastaisuutta unionin itäistä ulkorajaa vartioivissa jäsenmaissa ja vaikeuttaisi suunnitelmia Euroopan integraation syventämisestä.

Euroopan unioni tarvitsee uudenlaista ajattelua. Arvopohjainen politiikka on tärkeää, mutta sitä on sovellettava johdonmukaisesti. Turkkia kohdellaan maan ihmisoikeus- ja sananvapausongelmista huolimatta pelkästään pragmaattisesti: presidentti Erdoğania ei painosteta näissä kysymyksissä, vaan Turkki saa EU:lta tukea vastineeksi pakolaisvirran patoamisesta.

Valko-Venäjäänkin EU suhtautui pitkään pragmaattisesti, vaikka Lukašenka on hallinnut maata diktaattorin ottein jo vuodesta 1994 lähtien. EU-maat ovat käyneet Valko-Venäjän kanssa kauppaa, maahan on myönnetty lainoja, valkovenäläisiin yrityksiin on investoitu, ja Valko-Venäjää on kosiskeltu EU:n naapuruuspolitiikan piiriin.

Viime vuosina eurooppalainen ilmapiiri on kiristynyt, kuten myös Ukrainan sota ja Krimin miehityksen jälkeen Venäjälle asetetut – ja tehottomiksi jääneet – pakotteet osoittavat. Samalla EU:n politiikka on muuttunut entistä normatiivisemmaksi.

Kriiseissä tarvittaisiin pragmaattisempaa otetta. EU voisi osoittaa Valko-Venäjän suuntaan suurempaa neuvotteluhalukkuutta. Kaupankäynti, kulttuurisuhteet ja muu kanssakäyminen pitäisi mieltää vaikuttamisen välineinä muutenkin kuin pakotteiden kautta. EU:n arvoja voidaan ajaa ja konkretisoida myös pienten askelten politiikalla.

Katalin Miklóssy

Kirjoittaja on tutkija Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide