Lapsen elämästä kautta aikojen tulisi tehdä monitieteinen katsaus - Mielipide | HS.fi

Lapsen elämästä kautta aikojen tulisi tehdä monitieteinen katsaus

Minkälainen järjestelmä ja asenneilmasto on ollut kussakin maassa, miten traumat näkyvät niin huutolaislapsissa kuin pakolaislapsissakin?

20.11. 2:00

Lapsen oikeuksien kipeyttä ja koskettavuutta kuvaa Elina Hirvonen kirjassaan Punainen myrsky seuraavasti: ”Tämän tiedän: kaikkialla maailmassa yksinäisimpiä ovat lapset, jotka kantavat raskaimpia salaisuuksia.”

Väistämättä silmien eteen piirtyvät tällöin totiset, ihmettelevät silmät julmuuksien, nälän ja vilun keskellä. Olemmeko jo tottuneet ja turtuneet näihin päivittäin silmiemme eteen tuleviin kuviin?

Ylisukupolvista traumaa kuvaa osuvasti kirjailija Kira Poutanen kirjassaan Surun kartta, vieläpä verraten traumaa eri maiden, Suomen ja Ranskan, näkökulmista. Eri maiden kulttuurit peilaavat traumakokemuksiaan eri tavalla. Meillähän se tunnetusti on juhlallista seppeleiden laskua ja vakavamielisyyttä kaatuneiden muistopäivänä ja itsenäisyyspäivänä.

Kaunokirjallisuus ja myös jotkin tietokirjat, esimerkiksi Eeva Tammen Sotaorpous ja isän muisto sekä Kaija Sepposen Sururisti, kertovat autenttisista kokemuksista sotien keskeltä. Muistelmat kertovat sulkeutuneisuudesta, ahdistuksesta, melankoliasta ja ankarasta yrittämisestä aina ihmisluonteen mukaan. Vuoden 1918 sekä talvi- ja jatkosotien traumat ovat siis edelleen näkyvissä Suomessa laajalla kirjolla.

Myös Helsingissä esillä ollut näyttely Mieliala – Helsinki 1939–1945 toi liikuttavasti esiin lapsikohtaloita. Voidaan ihmetellä, miksi teema on ollut vahvasti esillä taiteen kentällä. Missä viipyy tieteellisen tutkimuksen osuus? Joitain tutkimuksia on vuosien takaa löydettävissä, tekijöinä muun muassa Sari Näre ja Jenni Kirves.

Muutama vuosi sitten Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Pääkaupunkiseudun Sotaorvot järjestivät seminaarin tutkimuksen vauhdittamiseksi. Saimmekin aikaiseksi monitieteisiä näkökulmia, joille ajateltiin saatavan jatkoa.

Lapsen oikeuksien toteutuminen on viime kädessä kiinni YK:n sekä Pelastakaa lapset ry:n ja vastaavien kotimaisten järjestöjen toimissa. Kuitenkin edelleen olisi paikallaan saada laaja monitieteinen katsaus lapsen elämään kautta aikojen, niin rauhan kuin sodankin aikana. Minkälainen järjestelmä ja asenneilmasto on ollut kussakin maassa, miten traumat näkyvät niin huutolaislapsissa kuin pakolaislapsissakin? Tähän kattaukseen tarvitaan oikeushistoriaa, yleistä historiaa, sosiologiaa, kasvatustieteitä, psykologiaa ja niin edelleen. Tällainen kokonaisuus olisi tärkeä niin käytännön toimia suunniteltaessa kuin yleisen historian tuntemuksen ja ymmärtämisenkin kannalta.

Onhan niin, että tärkein inhimillinen tehtävämme on heikkojen, myös lasten, auttaminen. Paitsi sotien lapsia tämä tietysti koskee myös kaikkia ympärillämme eläviä lapsia.

Pirkko Metsäranta

oikeustieteen kandidaatti

sotaorpo, Espoo

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide