Heimopolitiikassa ei ole demokratian ritareja - Mielipide | HS.fi

Heimopolitiikassa ei ole demokratian ritareja

Normaalisti ihminen vaihtaa mielipidettään, kun tosiasiat muuttuvat, mutta heimopolitiikassa tosiasioita muutetaan mielipiteiden mukaan.

28.11.2021 2:00 | Päivitetty 28.11.2021 6:18

Voisin seistä keskellä Viidettä Avenueta ja ampua jonkun, enkä menettäisi äänestäjiä”, Donald Trump julisti tammikuussa 2016.

Tuo lause saattaa olla härskeintä, mitä Trump on sanonut. Se on myös eniten totta. Trumpin suosio oli hänen presidenttikaudellaan tasaista kuin ruumiin sydänkäyrä. Häntä tuki noin 40 prosenttia amerikkalaisista ja vastusti noin 50 prosenttia.

Tosielämän testiin Trumpin väite joutui viime tammikuussa. Trump usutti kannattajansa valtaamaan kongressirakennuksen ja jahtaamaan hirttosilmukan kanssa omaa varapresidenttiään. Ei vaikutusta. Tuoreimmissa mielipidekyselyissä Trumpia tukee 41 prosenttia amerikkalaisista.

Samoja ilmiöitä näkyy muuallakin. Britanniassa hidasälyisimmätkin alkavat huomata, että vuoden 2016 brexit-äänestys oli suuri puhallus. Ero on tuottanut juuri niitä ongelmia, joita sen varoitettiin tuottavan.

Yllättävän harva EU-eron puolesta äänestänyt on silti muuttanut kantaansa. Brexit-päätöstä hyvänä pitävien määrä painui alle 40 prosentin vasta tänä syksynä, kun ruoasta ja bensasta tuli pulaa.

Ihmiselle on aina vaikeaa myöntää olleensa väärässä – sitä vaikeampaa, mitä isomman virheen on tehnyt. Vaaleissa äänestäminen ei normaalisti ole iso virhe. Valintaansa pettynyt vain vaihtaa puoluetta. Liikkuvaa äänestäjää tavattiin takavuosina jopa ylistää ”demokratian ritariksi”.

Tilanne muuttuu, kun panokset kasvavat. Trump ja brexit olivat molemmat latautuneita vaihtoehtoja, joista monet varoittivat. Trumpilaiset ja brexiteerit leimattiin hölmöiksi tai kiihkoilijoiksi. Siksi kummankin kannattaminen vaati heittäytymistä, maailmaa vastaan asettumista.

Pitkittyessään tällaisesta vastarinnasta voi syntyä poliittinen heimo. Heimon ytimessä on usein tarina, johon uskominen todistaa heimoon kuulumisesta. Mitä oudompi tarina, sitä parempi, sillä ulkomaailman pilkka hitsaa heimon yhteen.

Trumpin kannattajia pitää nykyään koossa tarina siitä, että Trumpilta varastettiin presidenttiys vaalivilpillä. Jos ihminen uskoo näin älyttömään asiaan, ja vielä sitoutuu siihen julkisesti, hänen on vaikeaa rämpiä takaisin normaalijärkisten joukkoon.

Iso ongelma tuntuisi liittyvän sosiaaliseen mediaan. Siitä odotettiin demokraattisen keskustelun pelastajaa, mutta usein some toimii juuri toisinpäin. Kun asioihin on otettu julkisesti kantaa, mielipidettä on vaikeaa muuttaa, vaikka asiasta tulisi uutta tietoa.

Tätä ilmiötä on Suomessakin saatu seurata esimerkiksi koronavirusepidemian aikana. Jo epidemian alkuvaiheessa muodostui mielipideleirejä, jotka pyrkivät yhä todistelemaan olleensa koko ajan oikeassa.

Jos ihmiset eivät olisi lyöneet liian aikaisin kantaansa kiinni somessa, he voisivat vähin äänin kääntää mielipidettään niin kuin ennen tehtiin. Nykymaailmassa mielipiteen vaihtaminen tarkoittaa kuitenkin sitä, että myöntää julkisesti olleensa väärässä.

Kaikki eivät osaa suhtautua siihen niin luontevasti kuin taloustieteilijä J. M. Keynes, joka vastasi kriitikolleen: ”Kun tosiasiat muuttuvat, minä muutan mieltäni, mitä te teette?”

Heimohenki näkyy suomalaisessakin politiikassa. Jos on vaikka kehunut tai haukkunut hallitusta somessa, puolta on vaikea vaihtaa – sitä vaikeampaa, mitä laidemmalla on. Kyselyjen mukaan perussuomalaisten ja vasemmistoliiton kannattajat ovat varmimpia puoluevalinnastaan.

Se voi selittää hallituksen kallionvakaata kannatusta. Hallituskauteen mahtuvat muun muassa pääministeri Antti Rinteen (sd) ero, pandemia ja kuntavaalit, mutta hallituksen suosio ei juuri nouse, ei laske. Tykkääjät tykkäävät, vastustajat vastustavat.

Korkealla on pysynyt myös pääministeri Sanna Marinin (sd) suosio, vaikka jotkut arvelivat sen romahtavan kevään aamiaiskohuun, Kesärannan bileisiin tai viimeistään vanhoja ikäluokkia härnäävään boomeriviestiin. Marin on ollut niin paljon esillä, että moni on selvästi lyönyt mielipiteensä hänestä lukkoon.

Ei, en tarkoita, että Marin voisi ampua ihmisen Mannerheimintiellä menettämättä kannatustaan, mutta ainakaan mihinkään kesäbileisiin tämä pääministeri ei kaadu.

Kirjoittaja on pääkirjoitus- ja mielipidetoimituksen esihenkilö.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide