Diplomi-insinööri Antto Pajulahti kirjoitti (HS Mielipide 19.11.), että ideaalitilanteessa voisimme seurata hiilipäästöjä koronalukujen tavoin. Hän totesi – naulan kantaan –, että sitä saa mitä mittaa.
Hedelmällisintä on kuitenkin tarkastella kuntien ja valtioiden sijasta teollisuutta. Maailmanlaajuiset hiilidioksidipäästöt voidaan jakaa lukuisilla eri tavoilla, mutta karkein jako on seuraava (Our World in Data, 2016): Teollinen energiantuotanto 73,2, maa- ja metsätalous ja muu maankäyttö 18,4, teolliset kemikaalit ja sementti 5,2 ja jätehuolto 3,2 prosenttia. Teollisuus on siis alkulähde liki 80 prosentille kaikista maailman hiilidioksidipäästöistä.