Valoa kansalle, saisiko pyytää - Mielipide | HS.fi

Valoa kansalle, saisiko pyytää

Vasta tammi–helmikuun vaihteessa alkaa palata usko siihen, että kevätkin vielä joskus koittaa.

24.11. 2:00

Tänäkin syksynä kävi kuten niin monena syksynä aiemmin: en muistanut varautua pimeneviin iltoihin, enkä varsinkaan hämäriin aamuihin.

Sarastusvalolamppu ja kirkasvalo­lamppu – apuvälineet pimeän vuoden­ajan helpottamiseksi – minulla on, mutta vasta viime viikonloppuna ne tuli kaivettua esille. Viikkoja liian myöhään. Enää ne pitäisi ottaa käyttöön.

Kirkasvalolampulla annetaan kaamosmasennuksesta oireileville valohoitoa. Alkuun valohoito saa paitsi silmät myös mielialan ärtyneeksi.

Uskon kuitenkin yhä silmien kautta annettavaan valohoitoon. Korvien kautta annettavalle valohoidolle ei käynyt yhtä hyvin: korvavaloja myynyt yhtiö ajautui konkurssiin.

Sarastusvalolamppu on puolestaan insinööritekniikan taidonnäyte. Se alkaa aamulla lisätä valotehoaan pikkuhiljaa.

Kun ennalta säädetyn heräämisen aika on lähellä, saa vehkeestä irti esimerkiksi keväistä linnunlaulua. Linnunlauluun herääminen on huomattavasti lempeämpää kuin jos joutuisi heräämään pilkkopimeässä huoneessa herätyskellon tai kännykän sydänpysäytyksen aiheuttavaan meteliin.

Näin talviaikaan silmänaluset tummuvat ja silmäpussit kasvavat. Eletty elämä alkaa näkyä kasvoista talvi talvelta yhä enemmän. Siinä mielessä on vain hyvä, että päiväsaikaankin on korkeintaan hämärää.

Myös mieliala madaltuu, enkä tarkoita pelkästään itseäni. Monen kaverin kanssa syntyy tähän aikaan vuodesta herkästi sanomista puolin ja toisin. Pienestä alkanut erimielisyys kasvaa helposti.

On aivan luonnollista, että tähän aikaan vuodesta vastaan tulee lähinnä synkkiä ihmisiä – siis Suomessa.

Vastikään uutisissa kerrottiin suomalaisesta Matista, joka muutti Tukholmaan (HS 18.11.). Siellä hänen olemuksensa, jota Suomessa olisi pidetty aivan normaalina, huolestutti ruotsalaistuttavia. Oliko hän varmasti kunnossa? Oliko kaikki hyvin?

Tästä vielä nelisen viikkoa eteenpäin päivä vain lyhenee, ja sen päälle pitää vielä sietää kylmyyttä.

Vanha kansa tapasi sanoa, että tapaninpäivänä päivä on jo kukonaskelta pidempi kuin joulun alla. Kukonaskel ei riitä mihinkään. Tarvitaan tammi–helmikuun vaihteen kirkkaita päiviä ennen kuin usko valon ja kevään tuloon palaa. Siihen asti on vain sinniteltävä.

Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide