Lobbaus on merkittävä osa demokratiaa. Taitava päättäjä kuuntelee ennen päätöksentekoa eri intressi- ja asiantuntijatahoja. Lobbauksen avoimuusrekisteriä viime vaalikaudella eduskunnan puhemiehenä pohjustanut Paula Risikko (kok) avasi mielipidekirjoituksessaan (HS 16.11.) hyvin, miten eri toimijoiden kanssa tapahtuva vuoropuhelu syventää käsityksiä päätösten merkityksestä ja vaikutuksista.
Suomalainen lobbarikenttä kannattaa lobbauksen avoimuusrekisterin käyttöönottoa. Lähiaikoina oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonille (r) luovutettava mietintö sääntelystä on hyvä pohja työstää loppuun toimiva rekisteri, joka tekee näkyväksi, mihin asioihin vaikutetaan ja ketkä vaikuttavat, ja on käyttäjilleen hallinnollisesti mahdollisimman kevyt.
Risikko nosti kirjoituksessaan esiin aiheellisen huolen, ettei rekisteri saa luoda uusia raja-aitoja yhteistyölle eri intressitahojen sekä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välille. Tämän takia rekisterin pitää keskittyä avaamaan lainsäädännön valmisteluun ja budjettivallan käyttöön liittyvää vaikuttamistyötä eikä ulottaa sääntelyä kaikkeen mahdolliseen vuoropuheluun.
”Lobbauksen nykytila Suomessa” -tutkimuksen mukaan kansanedustajat, ministerit ja ministeriön korkeimmat virkamiehet kohtaavat eniten lobbaamista. Valtion virastot sen sijaan eivät tutkimuksen mukaan ole erityisen keskeisiä lobbauksen kohteita. Tutkimus tukee sitä lähtökohtaa, että rekisterin soveltamisalaksi on viisasta ottaa ensivaiheessa eduskunta ja ministeriöt. Uusi sääntely on järkevä ottaa käyttöön maltillisella mallilla.
Nyt meillä on mahdollisuus nousta lobbauksen avoimuuden mallimaaksi. Muut Pohjoismaat tulevat jälkijunassa.
Tuomo Yli-Huttula
Edunvalvontafoorumin puheenjohtaja, joka oli mukana oikeusministeriön asiantuntijaryhmässä valmistelemassa avoimuusrekisteriä
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.