Taloustoimittaja Laura Kukkonen otti kolumnissaan (HS 18.11.) kantaa valvottujen käyttötilojen puolesta. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (Hus) puolestaan tiedotti hiljattain siitä, että pistämällä huumeita käyttävien nuorten hiv-tartunnat ovat kääntyneet kasvuun.
Molemmat puheenvuorot liittyvät tosiasiaan, että huumeiden käyttö on lisääntynyt viime vuosikymmenien aikana räjähdysmäisesti. Samaan aikaan esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on supistettu tai lopetettu liikkuvan sosiaali- ja terveysneuvonnan palvelut erityisesti iltaisin ja viikonloppuisin.
Päihdepalveluiden monimuotoisuuden supistaminen, palvelujen rajoittaminen virastoaikaan, hoitojonojen pitkittyminen ja hoitoon pääsyn kynnykset ovat osoitus säästämisestä väärässä paikassa. Tästä kehityksestä seuraa koko yhteiskunnalle lisää terveydellisiä, sosiaalisia ja turvallisuuteen liittyviä riskejä sekä lopulta myös lisää kustannuksia.
Emme voi enää sulkea silmiä siltä tosiasialta, että osa ihmisistä käyttää huumeita. Huumeiden käyttö ei vähenny kieltämällä, rankaisemalla tai päihdehoitoon pääsemistä byrokratialla hankaloittamalla. Vanhat keinot eivät riitä, vaan tarvitaan uusia, rohkeita avauksia.
Koronapandemian aiheuttamaa päihdehoidon hoitovelkaa emme edes vielä käsitä, sillä se elää piilossa ihmisten kodeissa, usein kaverin tai vanhempien sohvalla. Yhteisten tilojen ja yhteisöjen sulkeminen on entisestään romuttanut huumeiden käyttäjien arkea. Monet paikat, joissa huumeita käyttävä henkilö kohdataan arvokkaana ihmisenä, joissa hän saa tukea ja apua, voi peseytyä ja torkahtaa, ovat olleet suljettuina. Eikä tilanne ole vielä ohi.
Tänä vuonna julkaistun päihde- ja riippuvuusstrategian tavoitteena on ehkäistä ja vähentää alkoholin, tupakka- ja nikotiinituotteiden sekä huumausaineiden käytöstä ja rahapelaamisesta aiheutuvia riskejä ja haittoja. Uuden strategian rinnalle tarvitsemme myös konkreettisia tekoja. Niitä ovat muun muassa juuri Kukkosen peräänkuuluttamat käyttöhuonepilotoinnit, ainetunnistus, kynnyksettömät haittoja vähentävät päihdepalvelut, kuten suonensisäisiä huumeita käyttävien sosiaali- ja terveysneuvonnan laajentaminen sekä matalan kynnyksen opioidikorvaushoito.
Meillä Diakonissalaitoksessa ja Diakonissalaitoksen Hoivassa on yli kahdenkymmenen vuoden kokemus haittoja vähentävistä palveluista. Näillä palveluilla ehkäistään turhia kuolemia, tartuntatautien leviämistä ja rikollisuutta. Niiden avulla voimme myös ohjata avun tarvitsijan muihin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin silloin, kun ihminen on siihen itse valmis. Ongelmiin on olemassa ratkaisuja, ja nyt päättäjiltä tarvitaan rohkeutta ottaa niitä käyttöön.
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.