Pitäisikö perustuslaissa olla kohtia, joita eduskunta ei voi muuttaa? - Mielipide | HS.fi

Pitäisikö perustuslaissa olla kohtia, joita eduskunta ei voi muuttaa?

Kysymys perustuslain ”lukoista” nousi tässä kuussa esiin myös Suomessa. Professori Tuomas Ojasen kysymys perustuslain suojalausekkeista oli jatkoa korkeimman hallinto-oikeuden presidentin Kari Kuusiniemen keväällä aloittamaan keskusteluun.

25.11. 2:00 | Päivitetty 25.11. 6:22

Onko perustuslaissa sellaisia kohtia, jotka tarvitsisivat niin erityistä suojaa, ettei niitä olisi mahdollista muuttaa? Eli pitäisikö perustuslaissa olla ”lukkoja”, joita eduskunnan selkeä enemmistökään ei saisi avattua?

Saattaa kuulostaa oudolta kysymykseltä, mutta monissa maissa asiaa on pohdittu jo kauan. Pitkään kyse oli akateemista kiistelystä, joka koski kysymykseen sisältyvää ”laillisuus­paradoksia”, mutta viime aikoina on siirrytty enemmän käytännön tasolle.

Taustalla on tietenkin vanha tieto siitä, että myös vapailla vaaleilla vallan saaneet voimat voivat pyrkiä rapauttamaan demokratiaa muuttamalla perustuslakia. Tällaisia pyrkimyksiä on nähty viime aikoina EU:ssakin, jossa eniten huomiota ovat saaneet Unkari ja Puola.

Tässä kuussa kysymys nousi esiin myös Suomessa, kun Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen esitti sen oikeusministeriön seminaarissa Säätytalolla (HS 11.11.).

Ojasen kysymys oli oikeastaan jatkoa korkeimman hallinto-oikeuden presidentin Kari Kuusiniemen viime keväänä (HS 6.4.) aloittamalle keskustelulle oikeusistuinten itsenäisyyden takaamisesta kaikissa oloissa.

Esimerkiksi ylimmistä oikeusistuimista perustuslaki toteaa vain, että ”korkeimmassa oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa on presidentti ja tarpeellinen määrä muita jäseniä”. Näiden tuomioistuinten sanotaan olevan ”tuomionvoipia viisijäsenisinä, jollei laissa erikseen säädetä muuta jäsenmäärää”.

Härski hallitus voisikin muuttaa ylimpien oikeusistuinten kokoonpanoa mieleisekseen kasvattamalla niiden kokoa tai määrittelemällä tuomareille uuden pakollisen eläkeiän. Tämän voisi tehdä muuttamalla tavallista lakia, eli enemmistöhallitus saisi muutokset helposti läpi.

Ojasen esittämä kysymys siirtää keskustelua seuraavalle tasolle. Kuusiniemi on toivonut tuomioistuimille parempaa suojaa perustuslaissa. Ojanen pohtii, pitäisikö joillekin perustuslain pykälille antaa nykyistä parempi suoja.

Se ei olekaan ihan helppo kysymys.

Kansanvaltaisissa järjestelmissä yksi perustuslain tärkeä tehtävä on asettaa vallassa oleville rajoja. Suomessakaan eduskunta ei voi säätää lakeja, jotka rikkovat voimassa olevaa perustuslakia. Muuten eduskunnalla on lainsäädännössä suuri valta, myös perustuslain suhteen.

Perustuslain lukoilla siis sidottaisiin tulevien polvien ja eduskuntien käsiä. Onko se kansanvallassa oikein, etenkin kun perustuslain muuttaminen on jo tehty varsin vaikeaksi? Mitä edes tarkoittaa termi ”perustuslain vastainen perustuslain muuttaminen”, jolta lukoilla on tarkoitus suojautua. Kuinka perustuslain määrittämien sääntöjen mukaan tehty muutos voisi olla perustuslain vastainen?

Ajatuksen kannattajat vastaavat, että tulevien eduskuntien käsien sitominen on koko jutun juju. Tarkoituksena ei ole lukita koko perustuslakia, vaan sen kaikkien olennaisimpia ydinkohtia. Lukkoja on sitä paitsi monissa EU-jäsenmaidenkin perustuslaeissa.

Itseään täysikasvuisina pitävien kansakuntien on pohdittava näitä kysymyksiä, ainakin aika ajoin.

Tällaista perustuslakikeskustelua on Suomessa ja muissa Pohjoismaissa ollut silti aika vähän. Yhteiskunnat ovat edelleen sisäisesti verrattain yhtenäisiä, ja perustuslakikysymyksissä on ollut vahva konsensus, joten asia ei ole tullut useimmille edes mieleen. Nyt aihe on ainakin tiedossa.

Lopulta demokratiaa suojaa ihmisten halu elää demokratiassa.

Disinformaatiota vastaan on hyvä järjestää mediaopetusta, ylimpien oikeusistuinten itsenäisyyttä on syytä vahvistaa, ja perustuslain joidenkin kohtien lukitsemisesta kannattaa keskustella. Vielä tärkeämpää on varmistaa, että ihmiset kokevat olevansa osa yhteiskuntaa ja että demokratialla säilyy kyky tuottaa vaikuttavaa politiikkaa.

Se se vasta onkin vaikeaa.

Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide