”Alkakaa valmistautuu Sotaan, vai luuletteko jotain muuta tapahtuvan”, kirjoitti tunnettu suomalainen ex-urheilija tällä viikolla Instagram-tarinassaan, yli 60 000 seuraajan tilillään.
Nyt jo poistunut tarina oli ex-urheilijan kommentti uutiseen Itävallan koronarokotepakosta. Rokotteista ja koronarajoituksista on heitelty julkisesti paljon samankaltaista tekstiä. Joidenkin rokotevastaisten mielestä sota on jo käynnissä.
Koronavirus on vain yksi asia, joka herättää ihmisissä avoimen sotaisia ja väkivaltaisia tunteita. Kun vaikka ilmastonmuutoksesta huolissaan olevat nuoret protestoivat istumalla kadulla, ties kuinka moni haaveili tai ”pohdiskeli” julkisesti sosiaalisessa mediassa heidän yliajamisellaan.
Ja niin edelleen. Kommentit, joissa lietsotaan tai toivotaan sotaa, ovat sosiaalisessa mediassa peruskamaa tänä päivänä. Nimenomaan sisällissotaa, sotaa kuviteltua oman kansan sisäistä vihollista vastaan. Tai sitten fantasioidaan erilaisella väkivallalla, jota kohdistetaan kirjoittajan vihaamiin ihmisryhmiin.
Ihmisille yksityisesti lähetetyt väkivalta- ja tappouhkaukset ovat oma lukunsa. Mutta sekin hämmästyttää, kuinka paljon ihmisryhmiin kohdistuvaa väkivaltafantasiaa nykyään esitetään sosiaalisessa mediassa, kuten Twitterissä avoimilla tileillä. Sitä suoltavat toki lukuisat nimimerkin takana toimivat trollitilit mutta myös monet aikuiset ihmiset omilla nimillään ja naamoillaan. Ihmiset poliittisissa asemissa, mielipidevaikuttajat, ketkä hyvänsä.
Usein väkivalta- ja sisällissotafantasiat osataan pukea myös niin, etteivät ne riko lakia. Moni voi myös puolustella väkivaltapuheita, että niissä ”vain päästellään höyryjä” tai että ne ovat ”kuvaannollista puhetta”.
Varmasti niin yleensä onkin. Mutta julkisia kirjoituksia myös luetaan ja julkisia puheita kuunnellaan. Sisällissodat ovat mahdollisia missä tahansa, vaikka länsimaiselle ihmiselle ajatus voi tuntua kaukaiselta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa polarisaatio on edennyt niin pitkälle, että uuden sisällissodan mahdollisuutta pohditaan vakavissa artikkeleissa.
Terrori-iskujen ja joukkosurmien tekijät saavat myös yleensä innoituksensa jostakin. Mikseivät suorasta puheesta?
Sananvapaus on tärkeää, mutta kunpa ”höyryjen päästelijätkin” vain muistaisivat sananvastuun.
Kirjoittaja on HS:n kulttuuritoimittaja ja HS Nytin tuottaja.