Uusliberalismi ei ollut tie onnelaan - Mielipide | HS.fi

Uusliberalismi ei ollut tie onnelaan

Jääkööt omaan arvoonsa puheet siitä, että Suomi on toivoton tapaus, holhousvaltio ja verohelvetti

30.11.2021 2:00 | Päivitetty 30.11.2021 10:06

Kun Margaret Thatcheriltä kysyttiin hänen suurinta saavutustaan, oli vastaus: Tony Blair. Olihan Thatcherin markkina­fundamentalistinen oppi paljolti tullut omaksutuksi myös vasemmiston Labour-puolueessa.

Uusliberalismiksi nimetty vallan­kumous levisi 1980-luvulla etenkin angloamerikkalaisessa maailmassa. Myös Pohjoismaat saivat vaikutteita, mutta ne pitivät pääosin kiinni omasta sosioekonomisesta mallistaan.

Pohjoismaisella hyvinvointivaltiolla on Suomessa laaja poliittinen tuki, mutta elinkeinoelämän piirissä on aina haikailtu valtioon kielteisesti suhtautuvan uusliberalismin perään. Se on nähty matalien verojen ja tehokkaan talouden sekä yksilön vapauden tyyssijana. Olisiko tuo malli pitänyt omaksua myös Pohjoismaissa?

Vertailin neljää angloamerikkalaista maata (Yhdysvallat, Britannia, Australia, Kanada) neljään Pohjoismaahan (Suomi, Ruotsi, Tanska, Norja). Ensimmäinen havainto on, että veroaste on kaikissa angloamerikkalaisissa maissa alempi kuin Pohjoismaissa. Ero on iso, painottamattomalla keskiarvolla mitattuna yli 10 prosenttiyksikköä.

Toinen havainto on, että tuotanto henkeä kohti on jonkin verran korkeampi Pohjoismaissa. Näin on, vaikka öljyrikas Norja jätettäisiin vertailusta pois. Suomi heikentää Pohjoismaiden keskiarvoa, mutta pärjää Kanadaa ja Britanniaa paremmin.

Tulosta voi pitää yllättävänä: eikö matala verotus lisää talouden tehokkuutta ja tulotasoa? Kyllä, mutta verotuksen tehokkuutta haittaavat vaikutukset ovat monien tutkimusten mukaan melko vähäisiä. Eivät matalan verotuksen maat OECD-alueella yleensäkään yllä muita korkeampaan tulotasoon (Martin Wolf, Financial Times 3.10.). On myös syytä huomioida, että Pohjoismaiden muihin maihin vertailukelpoiset veroasteet ovat tilastoituja alempia (Jukka Pekkarinen, Talouselämä 16.10.). Lisäksi veroja käytetään Pohjoismaissa koulutukseen ja kustannustehokkaaseen sosiaaliturvaan, mikä on myös talouden etu.

Kolmas havainto on, että angloamerikkalaiset maat ovat eriarvoisuuden maita: tuloerot ovat paljon suurempia kuin Pohjoismaissa ja köyhyys yleisempää. Neljäs havainto on, että kansalaiset Pohjoismaissa luottavat toisiinsa ja yhteiskunnan instituutioihin enemmän kuin muualla. Ja viides havainto on, että kansalaiset Pohjoismaissa ovat YK:n tutkimuksen mukaan maailman onnellisempia.

Joskus on epäilty, että me suomalaiset olemme onnellisia vain siksi, että tyydymme niin vähään. Mutta tämä ei taatusti päde ruotsalaisten tai tanskalaisten kohdalla! On se niin, että rajalliset tuloerot ja luottamus ovat hyvän yhteiskunnan rakennusosia.

Entä vapaus? Uusliberalismin profeetat, Friedrich Hayek ja Milton Friedman, julistivat sanomaa matalasta verotuksesta vapauden edellytyksenä. Silti riippumaton amerikkalainen tutkimuslaitos Freedom House arvioi, että ihmisen vapaus toteutuu Pohjoismaissa paremmin kuin missään muualla.

Kaiken kaikkiaan vertailu ei ole mairitteleva angloamerikkalaisten maiden kannalta. Tove Janssonin kuvakirjan otsikon mukaisesti voi totisesti kysyä: Kuinkas sitten kävikään? Kävi huonosti. Markkinafundamentalismi loi suurta eriarvoisuutta ja petasi tietä populismille, joka nyt on uhkana Yhdysvaltojen demokratialle ja aiheuttaa kaaosta Britanniassa.

Talousmallin muuttamista uusliberaaliin suuntaan on meillä viime vuosina perusteltu sillä, että 2010-luku oli Suomen kannalta ”menetetty vuosikymmen”. Heikon talouskasvun taustalla oli kuitenkin väestön ikääntymisen lisäksi lukuisia erityistekijöitä, kuten Nokian romahdus, paperiteollisuuden näivettyminen ja Venäjän-kaupan vaikeudet. Kehitys ei – ongelmia kiistämättä – todista, että itse sosioekonominen järjestelmämme olisi huono.

Toki Suomessa kaivataan toimia työllisyyden kohentamiseksi ja julkisen talouden vahvistamiseksi. Oppia voidaan hakea Ruotsista ja Tanskasta.

Mutta jääkööt omaan arvoonsa puheet siitä, että Suomi on toivoton tapaus, holhousvaltio ja verohelvetti. Näissä puheissa on kyse ideologisesta viehtymyksestä markkinafundamentalismiin ja omistajien toiveesta saada sijoituksilleen entistä korkeampi tuotto.

Me muut voimme ajatella, että onhan tässä maassa paljon mälsää, kuten Simo Salminen aikoinaan lauloi, mutta kansainvälisesti katsoen tilanteemme on silti vähintäänkin kohtuullinen.

Kirjoittaja on pitkän linjan talousvaikuttaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide