Oikeuden tulkinta muuttui, eikä hiv-positiivisen seksi ole enää rikos - Mielipide | HS.fi

Oikeuden tulkinta muuttui, eikä hiv-positiivisen seksi ole enää rikos

Korkeimman oikeuden päätösten perusteella hiv-tartunnasta ei tarvitse kertoa kumppanille, jos infektiota hoidetaan vastuullisesti.

1.12.2021 2:00 | Päivitetty 1.12.2021 7:33

Käsitys hiv-infektion merkityksestä sairautena on ratkaisevasti muuttunut sen jälkeen, kun hiv ja aids tulivat tietoisuuteemme 1980-luvulla. Hiv-infektion kehittyminen kuolemaan johtavaksi aidsiksi voidaan estää nykyisillä hoidoilla, eikä tartunnan saaneiden elinajanodote enää poikkea sanottavasti muusta väestöstä. Hiv-tartunta vaatii kuitenkin yhä hoitoa, eikä virusta pystytä poistamaan elimistöstä.

Lääketieteen ja hoitojen kehityksen myötä oikeudelliset arviot tartuttajan vastuusta ovat muuttuneet suuresti. Tartuntaan johtanut suojaamaton seksi saattoi ennen johtaa syytteeseen törkeästä pahoinpitelystä tai jopa taposta, jos ja kun kumppani kuoli. Hengen ja terveyden suojaksi annettuja rikoslain säännöksiä sovellettiin, jos edes vaaraa viruksen tarttumisesta oli ollut.

Tartuntatilanteiden rikosoikeudellinen tarkastelu oli uutta. Sukupuolitautien tartuttamisia ja tartuntariskille altistumisia oli harvemmin koeteltu rikossäännösten valossa, vaikka monet taudit voivat olla hankalia.

Nyt on jo paremmin nähtävissä, että alkuun hivin ja aidsin synnyttämä pelko sai aikaan moraalisen paniikin, jonka lietsomiseen moni tahtomattaankin osallistui. Hiv kuvattiin homoseksuaalisten miesten taudiksi, mitä se jossain määrin olikin. Lehtiotsikot kirkuivat mustan hiv-raiskaajan tapauksessa. Hiv levisi myös suonensisäisten huumeiden käyttäjien keskuudessa.

Hivin pelko sopi yhteen muiden pelkojemme kanssa, mikä vahvisti ennakkoluulojamme tummaihoisia, homoseksuaaleja ja huumeiden käyttäjiä kohtaan. Vähitellen tietoisuus taudin olemuksesta kuitenkin kasvoi ja hoidot kehittyivät. Huumeneulojen vaihtopisteet ja niihin liitetty terveysneuvonta auttoivat osaltaan rajoittamaan tartuntojen etenemistä.

Alettiin korostaa jokaisen omaa vastuuta ja erityisesti sitä, että testiin tuli hakeutua, jos saattoi itse olla viruksen kantaja. Oman tartunnan varhainen löytyminen hyödytti sekä ihmistä itseään että hänen läheisiään. Suomessa ei missään vaiheessa määritelty hiv-infektiota yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi, mikä kertoo hyvää viranomaisten harkintakyvystä.

Kestää aikansa, ennen kuin lääketieteen uusimmat tiedot omaksutaan oikeuskäytännössä. Kymmenisen vuotta sitten ilmeni, että rikosoikeudelliset arviot eri tartuntatilanteissa olivat oikeuskäytännössä epäyhtenäisiä ja jääneet ajastaan jälkeen. Korkein oikeus antoi vuonna 2015 kaksi merkittävää ennakkopäätöstä seksitilanteista, joissa virus ei ollut tarttunut. On syytä olettaa, että päätökset vaikuttivat lieventävästi alioikeuksien tuomioihin.

Ehkä olennaisin kysymys on, syyllistyykö hiv-positiivinen aina rikokseen ollessaan suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä, vaikka hänen hoitotasapainonsa olisi hyvä ja viruskopioiden määrä veressä niin vähäinen, että tartuntariski lähenee nollaa.

Yhdessä ratkaisussa (KKO 2015:83) korkein oikeus katsoi, että vaikka virus ei ollut tarttunut, kyse on rangaistavasta vaaran aiheuttamisesta, joskin vähemmistö ja esittelijä olisivat hylänneet syytteen. Toinen syyte törkeän pahoinpitelyn yrityksestä hylättiin vastaavassa asetelmassa (KKO 2015:84).

Nyt syyskuussa korkein oikeus viimein ilmaisi vakuuttuneensa, ettei tutkimustiedon mukaan hiv tartu suojaamattomassakaan seksissä, jos hoitotasapaino on hyvä (KKO 2021:64). Sekä törkeän pahoinpitelyn yritystä että vaaran aiheuttamista koskeneet syytteet hylättiin. Perusteluissa korkein oikeus teroitti erityisesti sitä, että tutkimustieto lääkehoidon vaikutuksesta tartuntariskin häviämiseen oli täydentynyt.

Hivin leviämistä tulee edelleen aktiivisesti torjua. Jokaisella on siinä vastuuta. Moraaliseen paniikkiin on kuitenkin entistä vähemmän syytä.

Seksi hiv-positiivisen kanssa ei ole vaarallista, kunhan sairaus on hoidossa. Hiv on yksi sairaus muiden joukossa. Kun tuntee vastuunsa, tartunnasta ei tarvitse edes kertoa kumppanille.

Rikosoikeudella on asian kanssa entistä vähemmän tekemistä. Viimeistenkin leimojen on aika haihtua.

Kimmo Nuotio

Kirjoittaja on rikosoikeuden professori ja Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin johtaja Helsingin yliopistossa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide