Nopeasti suorittaminen on korvannut oppimisen ilon - Mielipide | HS.fi

Nopeasti suorittaminen on korvannut oppimisen ilon

Tehokkuusajattelu vyöryy yhteiskuntamme läpi.

2.12.2021 2:00

Ulla Kaukola kirjoitti (HS Mielipide 26.11.) muun muassa korkeakoulujen osaamisen rapautumisesta lähes pelkästään määrällisten mittarien käytön seurauksena. Kirjoituksensa lopuksi hän kehotti opetus- ja kulttuuriministeriötä tarkemmin valvomaan sitä, mihin ammattikorkeakoulut käyttävät saamansa verorahat.

Tarkempi valvonta tuskin tuottaa tulosta, jos valvoja itse määrittelee ne mittarit, jolla rahoitusta korkeakouluille jaetaan.

Kun rahoituksessa siirryttiin painottamaan valmistuvien opiskelijoiden määrää, avattiin ovi sille tehokkuusajattelulle, joka tuntuu nyt vyöryvän koko yhteiskuntamme läpi. Jos ja kun tämän tehokkuuden mittareita vaikuttaisivat olevan nimenomaan nopeus ja suuret määrät, ei korkeakouluillakaan ole muuta mahdollisuutta kuin tähdätä siihen, että opiskelijat valmistuvat mahdollisimman pian. Ja tätä kautta perustellaan resurssien vähentäminen nimenomaan opetustyöstä.

Isommat ryhmät, nopeampi valmistumisaikataulu, aikaisemmin opitun tunnistamista yhteisen jakamisen sijaan, enemmän ”automaatiota”, ulkoista rahoitusta ja ennen kaikkea vauhtia.

Yksilötyön on korvannut tiimityö, joka toki puolustaa paikkaansa yhtenä työskentelymuotona. Varsinkin juuri ammattikorkeakouluissa tehdään paljon yritysyhteistyötä, jonka tuloksena parhaimmillaan tiimeissä toimivat opiskelijat saavat paljon arvokasta osaamista todellisesta työelämästä. Yritykset puolestaan saavat uusia tapoja lähestyä ja tehdä asioita.

Mutta kun pitäisi olla aikaa myös yksilöille; opiskelijalle tilaa reflektoida omaa osaamistaan ja sen kehittymistä. Ja tarjota opettajille mahdollisuus antaa siitä henkilökohtaista palautetta, joka on muutakin kuin muutama lause, jonka voi antaa kenelle tahansa. Tällaiseen yksilöpalautteeseen ei enää haluta antaa aikaa. Ja tämä on se, jota ei johtotasolla kouluissakaan haluta tai voida ymmärtää, koska taloudelliset raamit ovat niin tiukat.

Oppimisen ilon on korvannut suorituskeskeisyyden ja nopeuden vaatimus. Ja tämä on maskeerattu juhlapuheissa laadukkuuden kasvuun, myös muilla kuin koulutusalalla.

Olen kuunnellut kauhuissani lääkäriystäväni kertomuksia oman alansa tehokkuusajattelun mukanaan tuomista ilmiöistä. Rakennusalalla työskentelevä tuttavani kertoo, miten työn laadulla ei enää ole merkitystä, nopeus on korvannut sen. Pieniin osiin alihankintana pilkottua kokonaisuutta ei enää hallitse kukaan.

Minkälaista yhteiskuntaa kohti me oikeasti olemme tällä tehokkuusajattelulla menossa? Puhumme työhyvinvoinnista varmasti enemmän kuin koskaan, ja silti mielenterveyden häiriöt ovat olleet merkittävin sairausryhmä (maksetun sairauspäivärahan määrällä mitattuna) jo vuodesta 2018.

Eikö hyvinvointi, niin töissä kuin muussakin elämässä, voisi olla tehokkuuden mittari? Ei nopeus ja määrä, vaan ihan oikea laatu, meidän kaikkien hyvinvointi.

Sini Setälä

lehtori, psykologi, filosofian tohtori (kognitiotiede), kauppatieteiden maisteri, Helsinki

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide