Adoptioprosessissa meiltä paloi tuhansia euroja, mutta silti emme saaneet lasta - Mielipide | HS.fi

Adoptioprosessissa meiltä paloi tuhansia euroja, mutta silti emme saaneet lasta

Kansainvälisen adoptiojärjestelmän valvontaa ja ulkopuolista arviointia olisi syytä lisätä.

2.12.2021 2:00

Olimme mukana kansainvälisessä adoptioprosessissa yli 4,5 vuotta. Olemme vakavarainen, korkeasti koulutettu pariskunta, jolla oli kokemusta tukea kaipaavista lapsista. Haimme adoptiossa vanhempaa lasta tai sisaruksia. Heille on yleensä vaikeampi löytää kotia. Adoptioprosessimme loppui alkusyksystä siihen, että toinen meistä täytti 50 vuotta.

Väestön keski-ikä nousee. Isäksi voi tulla vaikka 70-vuotiaana, ja moni isovanhempi toimii käytännössä vanhempana. Adoptioprosessi loppuu kuitenkin samana päivänä, kun hakija täyttää 50 vuotta.

Adoptiolasta hakevien määrä vähenee, ja hakijoiden keski-ikä nousee. Koronapandemian vuoksi kansainvälinen adoptioprosessi on entisestään viivästynyt. Siksi osassa kohdemaita on hakijoiden ikärajaa nostettu. Suomessa tilanne ei ole muuttumassa.

Ikärajan ohella myös kansainvälisen adoption prosessia tulisi uudistaa Suomessa. Adoptioprosessi kestää pitkään. Hakijoita läpivalaistaan henkisesti ja fyysisesti Suomen päässä ja kohdemaassa useaan otteeseen. Asiakirjoja pitää uusia säännöllisesti, ja rahaa palaa tuhansia euroja matkan varrella. Meiltä rahaa ehti kulua prosessiin yli 12 000 euroa.

Suomen adoptioprosessista puuttuvat avoimuus ja läpinäkyvyys. Kukaan ei tunnu valvovan, miten asiat hoituvat käytännössä. Miten tasapuolisesti kaikkia hakijoita palvellaan ja heitä neuvotaan prosessin eri vaiheissa? Palvelusta säädetään adoptiolaissa, ja siitä maksetaan paljon.

Koimme, että adoptiopalvelua tarjoavan järjestön palvelu oli huonoa ja viestintä satunnaista. Jos ensin annetaan ymmärtää hakemuksemme olevan hyvä ja realistinen, sitten yhtäkkiä viimeisinä kuukausina asia olikin päinvastoin, ei prosessi ole kunnossa. Meille ei haluttu kertoa edes prosessimme loputtua, mitä meistä ja lapsitoiveistamme oli keskusteltu kohdemaan viranomaisten kanssa.

Hakijoiden yhdenvertaisuuden ja oikeusturvan kannalta olisi valvontaa ja ulkopuolista arviointia syytä lisätä. Järjestöjen itsearviointi ei tähän riitä. Olimme pitkään prosessissa. Yleensä siinä ajassa on saatu adoptio onnelliseen päätökseen. Kysymyksiä oikeutetusti on, jos adoptio ei onnistu.

Pettynyt hakija

Julkaisemme kirjoituksen

poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide