Maailma kallistui kohti Macronin EU-tavoitteita - Mielipide | HS.fi

Maailma kallistui kohti Macronin EU-tavoitteita

Ranska ja Italia tiivistävät yhteistyötään ja otetta Euroopan unionista.

1.12.2021 2:00 | Päivitetty 1.12.2021 7:33

Kun Emmanuel Macron kampanjoi tullakseen valituksi Ranskan presidentiksi vuonna 2017, hän lupasi maalleen lisää valtaa, mutta valitsi strategiaansa kierto­tien. Hän lupasi ajaa Ranskan etua edistämällä EU:n tiivistämistä.

Syksyllä 2017 Macron esitteli Sorbonnen yliopistossa listan tavoitteistaan. Suomalaisilla pisti silmään listassa se, miten aktiivisesti Macron haki taloudellista yhtenäisyyttä. Tarjolla oli euroalueen oma budjetti, yhteisöverotuksen ja minimipalkkajärjestelmien yhtenäistäminen, digivero, hiilitullit ja yhteisen kassan lihottaminen uusilla EU:n kassaan menevillä veroilla. Idealistista höpötystä, suomalaiset arvioivat tuolloin.

Eurooppa on suomalaisten yllätykseksi kääntynyt kohti Macronin tavoitteita. Matkaa on kyllä yhä jäljellä, mutta koronaviruspandemia, sen vuoksi tarvittu elvytys, ilmastonsuojelun nimissä tehtävä vihreä siirtymä ja nollakorkomaailma ovat siivittäneet Euroopan matkaa Macronin toivomaan suuntaan.

Macronin tuorein valtapoliittinen veto tehtiin viime viikolla Roomassa. Ranska ja Italia solmivat kattavan yhteistyösopimuksen, joka kulkee nimellä Quirinale-sopimus.

Sopimus yltää puolustuksesta talouteen. Sopimusteksti on melko yleisluonteinen, mutta sille sisältöä antavat Ranskan ja Italian sopimuksen alla tekemät tulkinnat. EU ei esimerkiksi palaisi pandemiaa edeltäneeseen talouskuriin pandemian jälkeenkään. Ranska ja Italia ajavat linjaa, jossa velkaa ei pelätä eikä yhteisvelka ole pannassa. Maakaksikon kaavailuissa velkaa voidaan ottaa yhteisestikin, jos syy on hyvä – ja ilmastonsuojelun nimissä moni syy tuntuu olevan hyvä. Ranskan ja Italian johtajat tulkitsevat, että euroalueen budjettia tulisi miettiä ja yhteisistä asioista tulisi päättää yhä enemmän määräenemmistöllä.

Ranska ja Italia eivät tietenkään johda EU:ta kahdestaan, mutta Quirinale-sopimus kertoo yrityksestä siirtää valtatasapainoa oikealla iskuhetkellä. Britannia on poissa pelistä, ja EU-maat ovat tuskastuneet päätännän tahmeuteen esimerkiksi Puolan ja Unkarin tekemisiä käsiteltäessä.

Italian hallitus on siirtynyt populisteilta EU-mielisen Mario Draghin johtoon. Saksan uudella hallituksella ei riitä vielä energiaa EU-politiikkaan. Eikä Saksan uusi hallitus näytä olevan edeltäjiensä tapaan ihan ehdoton unionin talouskuria koskevissa linjauksissaan.

Perinteisesti Saksan ja Ranskan muodostaman EU-tandemin tangossa on tilaa kolmannelle käsiparille. Ranska piti huolen siitä, että tuo käsipari kääntää tankoa suuntaan, jonka Macron määritteli Sorbonnessa – ja jota Suomi piti epärealistisena.

Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide