Marinin hallitus valitsee Suomelle uuden hävittäjän keskellä maailmanpolitiikan ja teknologian murrosta - Mielipide | HS.fi

Marinin hallitus valitsee Suomelle uuden hävittäjän keskellä maailmanpolitiikan ja teknologian murrosta

Vaikka vain yksi voittaa Suomen hävittäjäkisan, kaikki mukana olevat maat ymmärtävät, mitä Suomen historiallinen investointi merkitsee Itämeren alueen ja arktisen alueen turvallisuudelle.

2.12.2021 2:00

Pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitus päättää pian Suomen historian suurimmasta hankinnasta. Samalla huipentuu syksyllä 2015 alkanut varsin poikkeuksellinen ja taiten suunniteltu hanke, jossa Suomelle valitaan viidestä ehdokkaasta korvaaja Hornet-hävittäjille.

Kymmenen miljardin euron kauppa on valtava ostajan lisäksi myös myyjälle. Näin suuret hankkeet eivät ole jokapäiväisiä edes maailman suurimmille asekauppiaille.

Hävittäjäkauppa on todella merkittävä, tarkasteli sitä Suomen puolustuksen, talouden tai kansainvälisten suhteiden näkökulmasta. Silti hävittäjähankkeesta on käyty varsin maltillista poliittista keskustelua. Se on toki ollut puolustushallinnon tarkoituskin. Valinta haluttiin saada tehtyä ilman suurempia kotimaisia tai ulkomaisia selkkauksia.

Valintaprosessi on ollut äärimmäisen yksityiskohtainen ja järjestelmällinen. Koska HX-hankkeen valintaperusteissa on koko ajan korostettu hävittäjän suorituskyvyn merkitystä, prosessia on ollut vaikea haastaa poliittisesti.

Se, ettei hävittäjistä juuri tullut sisäpoliittista vääntöä, kertoo osaltaan Suomen poliittisesta kulttuurista ja kansallisesta omakuvasta. Puolustuskeskustelu on Suomessa yhä vaikeaa, ja tarve säilyttää konsensus on vahva.

Toki hävittäjilläkin keräiltiin poliittisia irtopisteitä, mutta vilkkaimmasta vaiheesta on jo aikaa. Jos halusi puhutella kriittisesti hankkeeseen suhtautuvia kansalaisia, saattoi silti kannattaa ruotsalaista hävittäjää. Muutama vuosi sitten Jas Gripen sai tukea muun muassa Matti Vanhaselta (kesk) ja Eero Heinäluomalta (sd), mutta viime ajat on ollut hiljaista. Mediassa puolestaan ruokittiin käsitystä siitä, että sotilaiden suosikki olisi amerikkalaishävittäjä. Mielikuvaa vahvisti se, että Puolustusvoimain komentajan paikan vasta jättänyt kenraali Jarmo Lindberg yritti hankkiutua F-35-hävittäjän lobbariksi.

Poliittisen keskustelun dynamiikkaan on vaikuttanut myös prosessin pituus. Kun välissä on ollut vaalit ja kriittiset päätökset hankkeen budjetista tehtiin jo aikaa sitten, poliittinen vastuu miljardikaupasta on laimentunut. Marin ei puhu hävittäjistä eikä niiden rahoituksesta, ja puolustusministeri Antti Kaikkonenkin (kesk) pitää hyvin matalaa profiilia.

Aina voi murmuttaa kansalaiskeskustelun puutteesta, vaikka sillekin oli vuosien varrella aikaa. Olisi myös naiivia ajatella, että sotilaallisen hankkeen valintakriteerejä voisi avata edes kansanedustajille koko laajuudessaan. Keskustelu hävittäjävalinnan turvallisuuspoliittisista ulottuvuuksista taas on aidosti vaikeaa siksi, ettei valintaan itse asiassa liity kovin dramaattisia jakolinjoja.

Keskeinen syy siihen, että suomalaiset tukevat hävittäjäkauppaa, on Venäjä. Krimin miehitys päivitti käsityksen turvallisuusuhista vastaamaan suurvaltapolitiikan uutta aikaa. Olisi erikoista, jos Suomi ei pitäisi huolta puolustuskyvystään, kun uhka kasvaa.

Aika on ja ei ole Suomen hävittäjävalinnan puolella. Emme tiedä, mihin suuntaan maailma on muuttumassa, mutta puhuri on kova. Käynnissä on sekä suurvaltapoliittinen muutos että teknologiamurros, ja Yhdysvaltojen huomio on Euroopan sijaan entistä tiiviimmin Kiinassa.

Katsomosta on vaikea arvailla, mikä hävittäjä valitaan. Viidestä hävittäjästä kuitenkin vain yksi on voittaja. Muiden tarjokkaiden valmistajat saattavat jonkin aikaa murjottaa, sillä siitä, mikä on Suomelle paras hävittäjä, ei ole absoluuttista totuutta. Mutta jos valintaprosessissa olisi ollut jotain pahasti pielessä, se olisi tullut esiin. Suomelle säädettiin kokonaisratkaisua mittatilaustyönä, ja se vaati asekauppiailta paljon aikaa ja rahaa.

Kaikki hävittäjäkisassa mukana olevat maat ymmärtävät, mitä Suomen investointi merkitsee Itämeren alueen ja arktisen alueen turvallisuudelle. On Suomen kumppanien etu niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin, että Suomi pitää puolustuskyvystään huolta ja vieläpä niin, että puolustus pelaa hyvin yhteen muiden kanssa. Ja vaikka uusia hävittäjiä voi väittää menneen maailman aseiksi, kaikilla muillakin on edessä loikka uuden ajan sodankäyntiin tekoälyineen ja itseohjautuvine asejärjestelmineen.

Valittiin mikä tahansa hävittäjä, kyse on Nato-yhteensopivasta koneesta, joka tuo myötäjäisinä monenlaisia turvallisuuspoliittisia hyötyjä. Tosin kunkin ehdokkaan hyödyt ovat vähän erilaisia. Jo valintaprosessi on vahvistanut Suomen suhteita tärkeimpiin kumppaneihin.

Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide