Uusavuttomien uusavuttomat lapset ja heidän uusavuttomat isovanhempansa - Mielipide | HS.fi

Uusavuttomien uusavuttomat lapset ja heidän uusavuttomat isovanhempansa

Suurten ikäluokkien lapset ovat käveleviä osaamiskeskuksia. He tietävät, mitä ihmisen pitää osata – vai tietävätkö?

3.12.2021 2:00 | Päivitetty 3.12.2021 7:07

Me suurten ikäluokkien lapset olemme käveleviä osaamiskeskuksia. Osaamme perata kalan, tehdä vihdan, parsia sukat, listata Suomen joet, taitella jalkarätit ja luetella ulko­muistista useita käytöstä poistuneita lankapuhelinnumeroita.

Keski-ikäinen opastaa vanhempiaan kännykän ja verkkopankin käytössä sekä lapsiaan arjen askareissa. Hän tietää, mitä ihmisen pitää osata – vai tietääkö?

Tuttavaperheen lapsi pyysi lainaksi silityslautaa. Opettaja oli antanut kotitehtäväksi silittämisen, mutta lautaa ei kotoa ollut löytynyt. Lainasin laudan hyvään tarkoitukseen, sillä kuuluuhan silittäminen yleisiin kansalaistaitoihin.

Hetken kuluttua koululainen pyysi silitysrautaakin lainaksi. Hänelle oli selvinnyt, ettei perhe omistanut lainkaan silityslaitteita. Välineille olisi kuulemma niin harvoin käyttöä, ettei niitä kannattanut hankkia turhan pantiksi.

Perheen mukaan heidän ystäväpiirissään silitysraudaton talous on yleinen. Siliäväthän monet vaatteet itsestään tai ainakin oikenevat käytössä.

Tuleeko silitysraudasta uusi mankeli, jonka tehtävänä on enää kerätä pölyä mummolan saunan pukuhuoneessa?

Jos on kuljettanut lapsia treeneihin tai muihin rientoihin ja takaisin, tietää, etteivät he yleensä osaa kotiinsa ainakaan kaupungissa. Vähemmän tutulta lapselta ajo-ohjeita kysyessä saa vastaukseksi vain silmien pyörittelyä.

Syynä on luultavasti se, että takapenkkiläisten katse on lähes aina kännykässä. On mahdoton oppia tuntemaan kodin lähikatuja, ellei koskaan katso autosta ulos.

Ajokortin saatuaan takapenkin kännykkäsukupolvi löytää perille ainoastaan navigaattorin tai kännykän sovelluksen avulla. Reitti Tapiolasta Olympiastadionille ei välttämättä onnistu ilman opastusta.

Onko suunnistustaidon parasta ennen -päiväys jo mennyt, kun puhuva kartta on jatkuvasti mukana?

Uhanalaisia taitoja on muitakin. Katoaako kyky ajaa manuaalivaihteisia autoja, kun automaattilaatikot valtaavat markkinat? Entä tarvitseeko pitokarvojen aikakaudella hallita suksien voitelua?

Kaikkea ei tullut ennenkään opittua. Useilta jää tango taittumatta, pajupilli tekemättä, kalliokohokki tunnistamatta, perunalaatikko imeltämättä ja maakuntalaulu osaamatta.

Me suurten ikäluokkien lapset olemme käveleviä vanhentuvan taidon osaamiskeskuksia – aivan kuten vanhempamme.

Kirjoittaja on HS:n toimituspäällikkö.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide