Hallituksen hyväksymä uusi strategia voi vaikuttaa merkittävästi suomen kielen tulevaisuuteen, mutta kielen kovimmat asiantuntijat loistavat poissaolollaan - Mielipide | HS.fi

Hallituksen hyväksymä uusi strategia voi vaikuttaa merkittävästi suomen kielen tulevaisuuteen, mutta kielen kovimmat asian­tuntijat loistavat poissa­olollaan

Kotimaisten kielten keskus näyttäisi unohtuneen tuoreesta kansallis­kieli­strategiasta lähes kokonaan. Toivottavasti tulkinta osoittautuu liian pessimistiseksi.

23.12.2021 2:00 | Päivitetty 23.12.2021 6:37

Valtioneuvosto julkisti joulukuun alussa merkittävän asiakirjan, joka jäi käytännössä uutis­pimentoon.

Uusi kansallis­kieli­strategia saattaa vaikuttaa ratkaisevasti siihen, millaiset kieliolot yhteis­kunnassamme on seuraavina vuosikymmeninä. Strategian sisältö virittää runsaasti toiveita mutta herättää samalla huolia.

Edellisen kerran vuonna 2012 julkaistun kansalliskielistrategian järeä päivitys sai vauhtia suomen kielen lautakunnan kolmen vuoden takaisesta kannanotosta, jossa pidettiin uhkina muun muassa suomen ja ruotsin käyttöalan kapenemista sekä yleiskielen hallinnan heikkenemistä. Kannanotto sai runsaasti julkisuutta ja toi vuonna 2019 julkaistuun hallitusohjelmaan harvinaisen paljon kieliasiaa.

Kansalliskielistrategiasta päävastuun ottanut oikeusministeriö on viime vuosina kuullut sadoittain eri alojen asiantuntijoita sekä järjestänyt aivoriihiä, seminaareja ja ”strategisia dialogeja”. Lopputuloksena syntyneessä strategiassa on sivuja ja ratkaisumalleja noin kaksinkertainen määrä edelliseen verrattuna.

Yksi syy paisumiseen on valtiovallan havahtuminen siihen, että myös suomen yhteiskunnallinen asema vaatii nyt suojelutoimia, ei vain ruotsin. Englanti jyllää yhä vahvemmin korkeakouluissa ja liike-elämässä.

Strategian runsaat 60 toimenpidettä on jaettu kolmeen osaan: oikeus palveluihin omalla kielellä, kansalliskielten aseman turvaaminen ja elävä kaksikielisyys. Lisäksi sivutaan maahanmuuttajien mahdollisuutta päästä kieliyhteisön jäseneksi.

Parhaimmillaan on kyse tarkoin määritellyistä toimista, joissa jaetaan sitovia vastuita ministeriöille ja virastoille. Lupaavilta vaikuttavat esimerkiksi kansallisen lukutaitostrategian laatiminen, selkokielen lisääminen hallinnossa ja kokeilut, joiden tavoite on parantaa niin sähköistä kuin kasvokkaistakin asiointia. Eräänlaista toiveikkuutta lisäävät myös hankkeet, joissa on määrä selvittää suomen kielen elinvoimaisuutta ja englannin kielen vaikutusta kansalliskieliin.

Sumeampaa puolta edustavat ”suositukset”, joita jaellaan muun muassa yliopistoille, kunnille, Ylelle ja urheiluorganisaatioille. Suositusten velvoittavuus jää epäselväksi varsinkin parissa tapauksessa, joissa ei ole lainkaan mainintaa vastuuministeriöstä. Toivottavasti ne eivät lopulta edusta vastaavaa huolimattomuutta kuin strategian paikoin kiusallisen kehno kieliasu.

Huutavin puute kansalliskielistrategiassa on, että siinä sivuutetaan lähes täysin kansallis­kielten ykkösosaaja: Kotimaisten kielten keskus eli Kotus. Ani harvat maininnat ovat lähinnä alaviitteissä ja taustoittavissa osuuksissa.

Vastuuta ja hankkeita Kotukselle ei nimetä lainkaan, vaikka sen tehtävä on ihan lainkin mukaan ”edistää keskuksen toimialaan kuuluvien kielten käyttöä yhteiskunnassa”. Suuri osa strategian teemoista on noussut esiin tällä vuosituhannella juuri Kotuksen ja siihen kuuluvan suomen kielen lautakunnan ansiosta.

Sopii toivoa, että tulkinta Kotuksen unohtamisesta on liian pessimistinen ja että ainakin opetus- ja kulttuuriministeriö muistaa alaisuuteensa kuuluvan laitoksen olemassa­olon omissa toimenpiteissään.

Tulevaisuuden kieliasetelma Suomessa voi riippua paljolti siitä, miten strategiaa aletaan edistää.

Ymmärretäänkö suoraan kieleen liittyvissä hankkeissa turvautua juuri kielen asiantuntijoihin? Ovatko suositukset ainoastaan nöyriä toiveita vai esimerkiksi määrärahoihin sidottuja? Onko oikeusministeriö valmis esittämään tarvittaessa myös lakiuudistuksia?

Entä kuinka edistää tehokkaasti sellaisia asioita kuin monikielisyys ja parempi kieli-ilmapiiri vaikkapa urheilussa ja kulttuurissa, joille on luvassa lähivuosina pikemminkin leikkauksia?

Aivan viime vuosina yhteiskunnassamme on alkanut näkyä merkkejä kieli- ja saavutettavuusasioiden noususta. Myös valtioneuvosto kaipaisi riveihinsä lisää kielentutkijoita ja kielen ammattilaisia.

Kirjoittaja on HS:n kielenhuollosta vastaava toimittaja ja entinen suomen kielen lautakunnan jäsen.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide