Kun viime aikoina on kannettu suurta huolta yhteiskunnan polarisoitumisesta, niin usein unohtuu, että ihmisten enemmistö suhtautuu politiikkaan maltillisesti tai jopa välinpitämättömästi.
Tutkimuksissa ei näy, että Suomi olisi jakautumassa kahteen vastakkaiseen leiriin. Tunnetta rajusta kahtiajaosta luo ennen muuta pieni ärhäkkä vähemmistö: poliitikot tai aktivistit, jotka saavat näkyvyyttä räväkkyydellään.
Maltillinen enemmistö uhkaa jäädä jalkoihin myös puhuttaessa koronavirusepidemiasta ja rokotuksista. Rokotteita vastustaa jyrkästi pieni joukko, joka ei näytä ainakaan kasvavan.
Helsingin ja Tampereen yliopistojen Mex-tutkimusryhmä on tehnyt kyselyjä läpi korona-ajan: viime keväänä kahdeksan prosenttia kieltäytyi koronarokotteesta. Alustavat, vielä julkaisemattomat tulokset tämän syksyn kyselystä näyttävät, että joukko on vielä kutistunut. MTV:n kyselyssä lokakuussa vain viisi prosenttia vastaajista ilmoitti, ettei ota rokotetta.
Suurin osa rokottamattomista ei näytäkään olevan jyrkästi rokotetta vastaan: esimerkiksi viime keväänä 15 prosenttia suomalaisista mietti vielä kantaansa. Rokottamattomat ovat myös toimineet usein ihan järkeenkäyvästi. Rokote kehitettiin nopeasti, ja moni jäi miettimään asiaa muistaessaan sikainfluenssan ja sitä vastaan tarjotun rokotteen aikoihin ilmenneet narkolepsiatapaukset. Kun tietoa koronavirustaudista ja rokotuksista on tullut lisää, moni luultavasti laskee, että nyt rokotteen uskaltaa ottaa.
Jyrkille ääripäille erityisesti sosiaalinen media on loistava alusta: muutama tuhat ihmistä voi helposti luoda vaikutelman siitä, että kansakunta on sodassa, jossa hallitus pimittää tietoa ja pakottaa kansalaisia ottamaan täysin turhan rokotteen, jolla voi olla hurjia seurauksia.
Vaikka somessa kiertävää tietoa ei suoraan uskoisi, siitä voi jäädä epävarma olo. Epäselvyyden lietsominen on vanha propagandan keino. Ideana on hämärtää toden ja epätoden rajaa, jolloin epävarmuus ja pelot kasvavat ja salaliitot alkavat tuntua mahdollisilta.
Epävarmuus lamauttaa usein myös maltillisia. Monilla on muitakin murheita kuin koronavirus, eivätkä kaikki ehdi perehtyä tutkimusten saloihin ja monipolvisiin infosivustoihin. Rokotusajan varaaminen jää odottamaan sitä hetkeä, kun itsellä on aikaa perehtyä asiaan tarkemmin.
Siksi tarvitaan toistoa, toistoa ja toistoa. Asiantuntijoiden on toistettava perusviestejä: rokote antaa turvaa erityisesti vakavaa tautia vastaan ja rokote on ottajalleen paljon turvallisempi vaihtoehto kuin koronavirustaudin sairastaminen. Ja jos rokotetta ei ota itsensä vuoksi, niin sen voisi ottaa toisten puolesta: jotta sairaanhoitajat eivät näänny työnsä alle, leikkauspotilaat pääsevät hoitoon, kokit saavat palkkaa ja eristyksissä kärsineet nuoret saavat taas pysyä liikkeellä.
Asiantuntijoiden kannattaa olla myös avoimia: kaikki käytössä oleva tieto kannattaa tuoda julki nopeasti, ja epävarmuuksistakin on hyvä puhua. Epävarmuuksien käsittely lisää viestin luotettavuutta. Salailu on bensaa salaliittoteorioiden liekkeihin.
Koronapassi on saanut jo nyt monet aiemmin empineet ottamaan rokotuksen. Rokotusten pitäisi myös olla saatavilla helposti siellä, missä ihmiset liikkuvat muutenkin. Luultavasti myös ämpärit auttaisivat.
On vaikea ymmärtää, miksi pieni palkkio rokotuksen ottamisesta loukkaisi perustuslakia niin, että palkkio pitäisi maksaa kaikille rokotetuille. Tukiahan tulee ja menee koko ajan. Esimerkiksi sähköauton hankintatukea ei ole moitittu perustuslain vastaiseksi siksi, että tukea ei anneta sähköautonsa jo aiemmin hankkineille.
Ennen muuta rokotettujen kannattaa lopettaa rokottamattomien demonisointi, vaikka se voi olla houkuttelevaa: mitä järjettömämpiä he ovat, sitä järkevämmältä oma linja tuntuu.
Rokottamaton on kuitenkin saattanut punnita asioita ihan järkevästi, tai rokotus on voinut jäädä ottamatta arkisten esteiden vuoksi. Ehkä rokottamaton ei vain ole ehtinyt varata aikaa. Ehkä mielessä pyörii jokin tieto, jonka alkuperää hän ei ole jaksanut tarkistaa. Tai ehkä hän vain pelkää rokotetta, ja jutteleminen auttaa.
Ja ehkä rokotettu voi saarnaamisen sijaan kertoa omalta puoleltaan, että itsekin pelkää, itsensä tai jonkun läheisen puolesta. Kaikki me olemme väsyneitä, annetaan vähän löysää toisillemme puolin ja toisin.
Kirjoittaja on viestinnän professori Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa.