Olisiko jo aika puhua opettajien tasoeroista? - Mielipide | HS.fi

Olisiko jo aika puhua opettajien tasoeroista?

Opettajana kehittyminen vaatii vallitsevien toimintatapojen haastamista ja kriittistä pedagogista keskustelua. Tätä ei kaikissa kouluissa katsota suotuisasti.

28.12.2021 2:00

Suomi on opittu tuntemaan koulutuksen ihmemaana. Tämä kunnia osuu huonosti yksiin Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) tuoreiden tulosten kanssa.

Julkisuudessa puhutaan oppilaiden ja koulujen tasoeroista. Olisiko jo aika puhua myös opettajien tasoeroista? Oppimistulosten kannalta ei ole väliä, mihin kouluun oppilas menee, mutta yhä enemmän merkitsee se, millä luokalla oppilas koulussa on. Asia ei kuitenkaan ole niin, että hyvin menestyvissä kouluissa olisi hyvät ja heikosti menestyvissä kouluissa huonot opettajat. Päinvastoin. Eri kouluissa opettajien lähtökohdat opettamiseen ovat kovin eriarvoiset. Valtioneuvoston julkaisu (Pöysä & Kupiainen, 2018) on jo aiemmin osoittanut huolen koulujemme systemaattista rakennetta kohtaan. Suomessa on kolme kertaa isommat erot matemaattisten aineiden osaamisessa luokkien välillä kuin esimerkiksi Norjassa tai Ruotsissa.

Oppilasaineksen lisäksi opettajat ovat kovin eriarvoisessa asemassa sen suhteen, kenen johtamassa koulussa he työskentelevät. Suomen kouluissa on kovin erilaisia yhteisöjä kasvaa ja kehittyä opettajina. Opettajana kehittyminen vaatii vallitsevien toimintatapojen haastamista ja kriittistä pedagogista keskustelua. Tätä ei kaikissa kouluissa katsota suotuisasti. Meillä on opettajakuntia, joissa vallitsee vahva jumiutumisen ilmapiiri, ja niitä, joissa kasvun ajattelutapa on vahva ja opettajilla lupa epäonnistua vastuullisesti.

Olemme paistatelleet Pisa-tulosten loisteessa jo kauan. Harva ehkä tietää, mistä tuo loiste on peräisin. Suomen koulut ovat olleet huipulla, koska meillä on ollut maailman parhaimmat heikoimmat oppilaat. Enää ei ole.

Käytännössä meillä on voinut aiemmin perustaa opetuksensa oppimisnäkemykseen, jossa opettaja tarjoilee opittavan asian yhtäaikaisesti valitsemaltaan tasolta kaikille ja myöhemmin mittaa, tekikö oppilas sen, mitä oli käsketty.

Nyt tasoerot ovat niin laajat, ettei tämä enää tuota toivottua tulosta. Gaussin käyrästä on tullut kaksihuippuinen. Matemaattisesti innostuneet oppilaat menevät menojaan, mutta keskiverto-opiskelijalle tarjotaan huomattavasti vähemmän kuin ennen.

Vaikka opettajan ammatti on maisteritasoinen tutkinto, se epäonnistuu käytännössä olemaan sellainen. Tämä ilmenee erityisesti siinä, kuinka huonosti itseohjautuvuuden tavoite ja formatiivinen eli oppimisen aikainen arviointi ovat jalkautuneet kouluihin.

Meillä on kouluja, joissa näiden tavoitteiden eteen tehdään kovasti töitä ja rakennetaan yhteistä ymmärrystä yhteisohjautuvuuden merkityksestä itseohjautuvuuden kehittymiselle. Sitten meillä on kouluja, joissa itseohjautuvuus on lähinnä mielipideasia ja se ymmärretään lähinnä opetuksen metodina eli toimintatapana. Meillä on myös kouluja, joissa lapset jätetään yksinkertaisesti heitteille ja oletetaan, että kyllä se itseohjautuvuus siitä kasvaa, kun sitä vain vaaditaan.

Marika Toivola

vuoden 2019 matemaattisten aineiden opettaja

Rauma

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide