Lapsen kokemusta köyhyydestä ei saa sivuuttaa - Mielipide | HS.fi

Lapsen kokemusta köyhyydestä ei saa sivuuttaa

Kokemustiedolla voidaan lisätä ymmärrystä lapsiperheköyhyydestä.

26.12.2021 2:00

Noin joka kymmenes lapsi elää Suomessa pienituloisessa perheessä. Määrä on lähes kolminkertaistunut 1990-luvulta. Asiaan on suhtauduttava vakavasti, sillä köyhyys voi vaikuttaa erityisen haavoittavasti lasten ja aikuisten hyvinvointiin ja heikentää ihmisoikeuksien toteutumista. Ongelman ja ilmiön ymmärtäminen edellyttää köyhyyttä kokevien oman äänen kuulemista ja huomioimista. Tämä tarkoittaa aikuisten ohella myös lapsia.

Lapsiperheiden omakohtaisista köyhyyden kokemuksista on tärkeää saada tietoa, jotta perheiden elämää ja arkea voidaan ymmärtää paremmin. Kokemustiedon avulla voidaan lisätä tietoisuutta perheiden erilaisista tilanteista ja tarkastella, minkälaista arki on taloudellisessa niukkuudessa ja miten köyhyys heijastuu perheenjäsenten hyvinvointiin. Lisäksi voidaan havaita, kuinka merkityksellisiksi perheet kokevat erilaiset palvelut, tukimuodot ja etuudet, ja miten ne vastaavat perheiden tarpeisiin.

Kun puhutaan lapsiperheiden omakohtaisista kokemuksista, on vanhempien lisäksi huomioitava myös lapset. Lapsi tulisi nähdä aktiivisena toimijana ja perheenjäsenenä, jonka ajatukset ja kokemukset ovat arvokkaita. Tämä on lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta huomionarvoista. Antamalla mahdollisuuksia tulla kuulluksi ja vaikuttaa itseään koskeviin asioihin voidaan edistää lapsen osallisuutta ja keskeisiä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen periaatteita.

Lapsiperheköyhyydessä on kyse niin sanotusta ilkeästä ongelmasta, jonka ratkaisemiseksi ei ole olemassa yhtä ainoaa vastausta. Ilmiöstä ja siihen liittyvistä ratkaisuvaihtoehdoista tulisikin kerätä monipuolisesti tietoa erilaisia menetelmiä hyödyntäen. On tärkeää, että kerättyä tietoa hyödynnetään päätöksenteossa sekä perheitä koskevien palveluiden ja etuuksien kehittämisessä.

Haavoittuvien ihmisryhmien kokemustiedon selvittäminen ja tutkiminen edellyttää aina eettisten kysymysten huolellista arvioimista ja huomioimista. Erityisen vakavasti eettisyys tulee ottaa lasten kohdalla ja toteuttaa lasten kuuleminen ja osallistuminen eettisesti kestävin tiedonhankinta- ja tutkimusmenetelmin. Samalla on tärkeää tunnistaa lapsen oikeus osallistua, tulla kuulluksi ja vaikuttaa.

Onkin syytä pohtia, mikä merkitys osallistumisella on lapselle. Voiko mahdollisuus kertoa omista kokemuksista osaltaan vahvistaa lapsen käsitystä itsestään ihmisenä, jonka kertomuksella on merkitystä ja jonka näkemyksiä halutaan kuulla?

Lapsilla ja aikuisilla on erilaisia keinoja ja mahdollisuuksia tuoda omia kokemuksiaan esiin ja saada ääntään kuuluviin. Eroa on myös siinä, kuinka vakavasti aikuisten ja lasten tuottamaan tietoon suhtaudutaan. Mitä pienempi lapsi, sitä helpommin lapsen tieto saatetaan sivuuttaa ja kysyä lapsen asioista aikuiselta.

Niin päättäjillä, tutkijoilla kuin ammattilaisillakin on merkittävä rooli siinä, minkälaisia mahdollisuuksia lapsiperheille – ja erityisesti lapsille – luodaan oman äänen esille tuomiseksi ja miten heidän tuottamaansa tietoon suhtaudutaan.

Aino Sarkia

asiantuntija, Helsinki

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide