Mitä teet, kun työkaverisi katoaa pitkälle sairauslomalle? - Mielipide | HS.fi

Mitä teet, kun työkaverisi katoaa pitkälle sairauslomalle?

Mielenterveyden romahtaminen on edelleen hankala aihe käsiteltäväksi työyhteisöissä.

16.12.2021 2:00

Olen ollut sairauslomalla melkein puolet kuluneesta vuodesta. Sairastan masennusta, jonka laukaisi pitkään kestänyt työkuormitus. Monen kuukauden ajan suru ja väsymys ovat peittäneet kaiken muun alleen.

Syön mielialalääkkeitä ja käyn psykoterapiassa. Hiljalleen pitkän tunnelin päässä näkyy väläyksiä valosta. Olen alkanut miettiä töihin paluuta. Se jännittää valtavasti, vaikka olen kokenut työntekijä ja normaalisti itsevarma.

Uskon, että saan sovittua pehmeän aloituksen ja suoriudun käytännössä tehtävistäni. Minua ahdistaa ihmisten kohtaaminen. En ole kuullut työkavereistani moneen kuukauteen. Esihenkilöni on ollut pari pakolliselta tuntuvaa kertaa yhteydessä, mutta sitten taas unohtanut minut. Kollegoilta, joiden kanssa olen tehnyt vuosia yhteistyötä, en ole saanut soittoja tai viestejä. Henkilöstöosasto on ollut yhteydessä kerran.

Monet työkaverit tietävät, mistä on kyse, koska olen kertonut uupumuksesta ja masennuksesta avoimesti. Miksi ketään ei kiinnosta, mitä minulle kuuluu?

Kertooko hiljaisuus nykyajasta ja etätöiden aiheuttamasta empatiakadosta? Työpaikkani organisaatiokulttuurista? Vai onko kyse minusta? Masentunut mieli osaa kyllä syyllistää itseään. Tuntuu, että olen tarpeeton tai hankala.

Nyt kun minulla on ollut vähän voimia, olen kertonut parille työkaverilleni tilanteestani ja kysynyt, mitä heille kuuluu. Molemmat ovat vastanneet, että heitä hävettää, kun eivät ole olleet yhteydessä, vaikka olen ollut heidän mielessään. Mielenterveyden romahtaminen on edelleen hankala aihe käsiteltäväksi.

Pitkien sairauslomapätkien jälkeen on vaikea palata töihin. Mitä pidemmäksi tauko venyy, sitä ulkopuolisemmalta sairastuneesta tuntuu. Työterveyden asiantuntijat pohtivat keinoja, miten paluuta voisi helpottaa työtaakkaa keventämällä. Paineet kasautuvat tällöin helposti esihenkilöille.

Mielestäni koko työyhteisöllä on tärkeä rooli. Meitä sairastuneita on paljon. Jokainen tuntee jonkun. Älkää pelätkö kysyä, mitä kadonneelle työkaverille kuuluu. Kertokaa, että häntä kaivataan. Sairastunut voi itse päättää, miten vastaa ja kuinka paljon kertoo. Kysyminen ei ole tungettelevaa. Se tuntuu hyvältä ja tekee jälleennäkemisestä molemmin puolin helpompaa.

Viesti olisi kiva

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide