Putinin etupiiriuhittelu muuttaa taas Suomen Nato-keskustelua - Mielipide | HS.fi

Putinin etupiiri­uhittelu muuttaa taas Suomen Nato-keskustelua

Esillä on kaikuja 1990-luvusta – ja 1970-luvusta. Nykyisin Suomella on kuitenkin liikkumatilaa ja asema läntisenä demokratiana.

16.12.2021 2:00

Venäjän presidentti Vladimir Putin lisäsi kierrettä myös suomalaiseen Nato-keskusteluun vaatimalla Yhdys­valloilta ja Natolta sitoumusta, jonka mukaan Nato ei ota uusia jäseniä. Moni arvioi vaatimuksen koskevan Ukrainan ja Georgian ohella myös Suomea ja Ruotsia.

Vuonna 2012 kenraali Nikolai Makarov kävi Suomessa kertomassa, että osallistuminen Nato-harjoituksiin voi aiheuttaa uhkaa Venäjälle. Presidentti Sauli Niinistö tarttui heti puheeseen. Vuonna 2016 Putin sanoi Suomen Nato-jäsenyyden olevan Suomen oma asia. On hieman epäselvää, mitä Venäjä nyt ajaa. Suomen kanta sen sijaan on selvä. Suomi tekee päätöksensä itse.

Nyt joulukuussa Niinistö reagoi Putinin tuoreimpiin Nato-puheisiin nopeasti, ja vastaus kiteyttää Suomen linjan: ”Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perustana on ylläpitää kansallista liikkumatilaa ja valintamahdollisuuksia. Tämä pitää sisällään myös mahdollisuuden liittoutua sotilaallisesti ja hakea Nato-jäsenyyttä. Tärkeä osa tätä kokonaisuutta on Naton niin sanottu avoimien ovien politiikka eli jäsenyysmahdollisuuksien säilyminen avoimena Naton edellytykset täyttäville maille.”

Putinin vaatimusten jälkeen Niinistö on puhunut sekä Yhdysvaltojen presidentin Joe Bidenin että Putinin kanssa. Bidenin kanssa Niinistö puhui maanantaina. Niinistö sanoi arvostavansa, että Nato ylläpitää avoimien ovien politiikkaansa. Tiistaina oli vuorossa puhelu Moskovaan. Putin otti esiin Naton laajentumisen. Niinistö ilmaisi, ettei Suomen linja ole muuttunut.

Keskustelut osuvat hetkeen, jossa Venäjä on vienyt Ukrainan uhkaamisen suursodan partaalle. Suomi ei silti ole hakemassa Natoon, eikä Nato tee ota tai jätä -tarjouksia.

Sotilaallisesti Suomi on Nato-yhteensopiva. Ajatus Nato-optiosta on hieman mystinen, mutta silti selvästi kansalliselle identiteetille tärkeä asia – ja myös viesti Venäjälle.

Suomalaista Nato-keskustelua väitöskirjassaan tutkineen Iro Särkän mukaan Krimin miehitys vuonna 2014 muutti Nato-keskustelun sävyä. Kansanedustajien Nato-väittelyistä katosi karnevalismi ja nokittelu. Sävyyn vaikuttaa myös asema: kun poliitikko nousee ministeriksi, sanoista tulee varovaisia.

Niinistö ei ole halunnut profiloitua Nato-jäsenyyttä kannattavaksi presidentiksi. Hän hakee Suomelle kehystä eurooppalaisen puolustuksen vahvistamisesta. Kukaan muukaan Suomen johdossa ei ole käynnistämässä todellista Nato-keskustelua.

Silti Nato-keskustelu muuttuu taas. Esillä on kaikuja 1990-luvusta – ja 1970-luvusta. Viime viikolla Ylen A-talkissa Risto E. J. Penttilä antoi ymmärtää, että niin sanottu aikaikkuna hakea Natoon voisi sulkeutua nopeasti. Sitä on mahdoton uskoa.

Kun Neuvostoliitto romahti, Suomi ei hakenut Natoon. Sillä tehtiin eroa itäblokin maihin. Suomi myös toivoi Venäjän lähentyvän länttä, eikä kehitystä haluttu häiritä.

Noista ajoista on muuttunut paljon, eikä nyt nähdä mitään uussuomettumista. Suomella on liikkumatilaa ja asema läntisenä demokratiana. Kuten Niinistön puhelut osoittavat, Suomella on poikkeukselliset suhteet sekä Valkoiseen taloon että Kremliin.

Niinistö hakee Suomelle jonkinlaista sillanrakentajan asemaa puhumalla Helsingin hengestä. Yksi sen ilmentymä oli Putinin ja Donald Trumpin tapaaminen Helsingissä. Toinen voisi olla huippukokous Etykin 50-vuotisjuhlan yhteydessä.

Vaikka tarve diplomatialle on akuutti, onko sille tilaa? Sovittelijan roolissa on riski. Vuoden 1975 Ety-kokous oli osa etupiirijakoa. Nyt Putin käy avoimesti kauppaa uudesta etupiirijaosta, mikä haastaa myös Suomen turvallisuuden.

Jos Suomi puhaltaa suurvaltojen väliin Helsingin henkeä, mitä se sitten tarkoittaakaan, kansalaisille pitää avata, millaista liekkiä Suomi ruokkii.

Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide