Hyvinvointialueet eivät välttämättä muuta mitään - Mielipide | HS.fi

Hyvinvointialueet eivät välttämättä muuta mitään

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus uhkaa jäädä pelkäksi hallinnolliseksi uudelleenjärjestelyksi.

3.1. 2:00

Pitkään valmisteltu sosiaali- ja terveydenhuollon hallintoa koskeva lainsäädäntö on vihdoin saatu hyväksyttyä. Sote-uudistus on yksi itsenäisyyden ajan laajimmista hallinnollisista muutoksista ja koskee noin 230 000:ta työntekijää.

Hyvinvointialueet aloittavat varsinaisen toimintansa vuoden 2023 alussa, mutta tärkeimmät päätökset tehdään jo tämän vuoden aikana. Hyvinvointialueiden valtuustot aloittavat työnsä 1.3.2022 ja joutuvat tekemään heti merkittävät hallintoa ja toimintatapoja koskevat muutokset. Vaikka hyvinvointialueiden rahoitus perustuu pääosin valtion rahoitukseen, luodaan käytännön toimintatavat alueellisesti. Nyt on syytä kysyä, miten sosiaali- ja terveyspalvelut todella muuttuvat vai muuttuvatko ne ollenkaan.

Uudistuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon päätöksentekoa keskitetään kaikilla alueilla paitsi Uudellamaalla. Tavoitteena on ollut selkiyttää päätöksentekoa ja vahvistaa sote-palvelujen perustason toimintakykyä.

Puitteet on luotu, mutta useimmilla alueilla ei ole vielä päätetty toiminnallisista muutoksista. Uudistus uhkaa jäädä pelkäksi hallinnolliseksi uudelleenjärjestelyksi. Hyvinvointialueiden valtuustot ja alueiden johto ovat avainasemassa sen suhteen, parantaako sote-uudistus kansalaisten palveluja. On vaarana, että hyvinvointialueiden johtamiskäytännöt painottuvat erikoissairaanhoidon käytänteiden mukaisesti eikä perusterveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen vahvistaminen toteudu, vaikka siitä saataisiin suurimmat terveystaloudelliset hyödyt.

Uusien valtuutettujen on pystyttävä kertomaan, mitä he haluavat muuttaa ja miten. Heidän on myös tiedettävä päätöksenteon reunaehdot eli ymmärrettävä hyvinvointialueen suhteet valtioon, kuntiin ja muihin hyvinvointialueisiin. Vaikka hyvinvointialueiden itsehallinto on rahoituksen osalta rajoitettu, käytännön toimintamalleista päätetään alueellisesti. Rahoituspäätökset rajoittuvat pitkälti asiakasmaksuista päättämiseen.

Uusien valtuustojen tärkeimmät yksittäiset päätökset koskevat hyvinvointialueen hallituksen ja johtajan valintaa sekä hyvinvointialueen hallintosääntöä ja strategiaa. Hyvinvointialueen hallituksen valinnassa pitäisi korostua vahva asiantuntijuus ja halu vaikuttamiseen. Hallituksen tulisi toimia hyvinvointialueen johtajan kannustajana ja tukijana. Hyvinvointialueen johtajan puolestaan pitäisi kyetä johtamaan sekä terveydenhuoltoa että sosiaalipalveluja siten, että peruspalvelut toimivat nykyistä paremmin erikoistason tukemana. Hyvinvointialueen johtajalta vaaditaan erinomaisia johtamistaitoja ja koko toimialan perusteellista tuntemista. Tehtävä on yksi tämän maan vaativimpia.

Hyvinvointialueen strategian pitäisi olla ohjaava ja sen pitäisi sisältää selviä valintoja. Strategian toteutumista pitää pystyä seuraamaan ja mittaamaan.

Strategialla on vastattava siihen, miten henkilöstön saatavuudesta ja hyvinvoinnista pidetään huolta pahenevan henkilöstöpulan aikana. Samoin on luotava selvät linjaukset palvelujen hankintaan yksityisiltä palveluntuottajilta ja järjestöiltä. Hyvä henkilöstöpolitiikka, hyvä johtaminen ja työntekijöiden työhyvinvointi sekä kumppanuutta korostava hankintaosaaminen takaavat onnistuessaan palvelujen saatavuuden. Samoin esimerkiksi lääkehuolto on pyrittävä järjestämään saumattomaksi erikoistasolta kotiin annettaviin palveluihin asti.

Strategiassa on rakennettava toimivat mallit paljon palveluja tarvitseville väestöryhmille. Perustason sote-palvelujen toimivuus on tässä avainasemassa. Huipputason osaamista taas tarvitaan erilaisten tukipalvelujen keskitettyyn hankkimiseen. Teknologian hyödyntäminen tulee välttämättömäksi välineeksi avopalvelujen toimivuuden parantamisessa. Samoin ympäristönäkökulmat huomioon ottava rakentaminen ja logistiikkapalvelut nousevat yhä tärkeämmiksi.

Hyvinvointialueiden päättäjät ratkaisevat, toteutuvatko tavoitteet: hyvinvointieroja kaventavat laadukkaat ja kustannustehokkaat palvelut.

Kari Välimäki

Kirjoittaja on sosiaali- ja terveysministeriön entinen kansliapäällikkö, Työterveyslaitoksen johtokunnan puheenjohtaja ja vanhempi neuvonantaja Rud Pedersen Public Affairs -konsulttiyhtiössä.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide