Olen ollut kolmekymmentä vuotta kehittämässä ja antamassa palautetta monesta erilaisesta potilastietojärjestelmästä. Järjestelmät antavat lisää tietoa, mutta poikkeuksetta ne ovat hidastaneet vastaanottotyötä. Kun ennen saatoin selvitä potilaan kohtaamisesta kahdessakymmenessä minuutissa, enää ei yleensä puoli tuntiakaan riitä. Etenkin tietojen kirjaaminen ja selaaminen vähentää kontaktiaikaa potilaan kanssa.
Kollegat saivat torjuttua Asterix-hankinnan Keski-Suomessa. Pääkaupunkiseudulla Apotti on saanut kuulla kunniansa, viimeksi HS:n mielipideosastolla (16.12.). Moni sen hankintaan lupautunut kunta on luopunut aikeesta ja jatkaa vanhoilla järjestelmillä.
Se, mikä mättää, on järjestelmän rakenteisuus. Rakenteisuus tietojärjestelmässä tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että tallennettava ja kirjattava tieto pilkotaan mahdollisimman pieniin ja tietyllä tavalla teknisesti tarkoituksenmukaisiin osioihin. Vaatimus koskee kaikkia uusia järjestelmiä ja tuli oikeastaan Omakanta-arkiston myötä. Tietoa ei voi sinne tarjota eli tietojärjestelmä ei voi keskustella Kanta-arkiston kanssa, jos data on isoina kokonaisuuksina.
Käyttäjälle pienet tieto-osiot tarkoittavat paljon enemmän klikkauksia ja sellaisia kohtia ruudulla, joihin on pakko vastata jotakin. Siksi aikaa kuluu enemmän. Ja koska käytössä olevat tietokoneet ja talon palvelimet eivät yleensä ole viimeisintä huutoa, uusien ja raskaampien ohjelmien kanssa joka klikkauksen välillä lääkäri joutuu aiempaa pidempään odottamaan, että pääsee tekemään seuraavan pakollisen merkinnän. Jo viisitoista vuotta sitten joku oli laskenut, että lääkärin vuosityöajasta kaksi viikkoa kuluu välipyörylää tuijotellen.
Yksityispuolella oman talon käytössä näppärästi toimivat ohjelmat ovat huonosti yhteensopivia talojen ulkopuoliseen tiedonsiirtoon.
Rakenteisuuden perusongelma on se, että niin pienet asiat kuin suuremmat kokonaisuudetkin täytyy kaikki kirjata monimutkaisella, raskaalla ja aikaa vievällä tavalla.
Mitä järkeä sitten rakenteisuudessa on? Se antaa koneälylle välittömästi informaatiota analysoida meneillään olevaa ilmiötä ja reaaliaikaista tietoa esimerkiksi siitä, paraneeko potilas nopeammin lääkkeellä A vai B, eikä tietoa tarvitse lähteä kaivamaan erillisillä tietokoneajoilla tai odottaa tieteellisiä tutkimustuloksia kuukausia ja vuosia. Tätä ominaisuutta hyödynnetään vielä heikosti, mutta esimerkiksi sote-alueiden kokoluokassa tieto on hyvin käyttökelpoista.
Ongelma on, että tietokoneen ääressä työskentelevälle peruslääkärille nämä hyödyt eivät konkretisoidu vaan ainoastaan lisäävät vaivannäköä ja hidastavat työtä.
Ari Mönttinen
yleislääketieteen erikoislääkäri, terveyskeskuslääkäri
Lohja
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.