Outoa joulua ja kuivaa uutta vuotta - Mielipide | HS.fi

Outoa joulua ja kuivaa uutta vuotta

Omikron siirsi maaliviivaa juuri, kun matkan piti loppua – eikä se ole viimeinen kreikan aakkonen.

24.12.2021 2:00 | Päivitetty 24.12.2021 8:09

Tästäkin joulusta tuli sitten outo. Juuri kun olimme ehtineet vuoden ajan tottua ajatukseen siitä, että epidemia päättyy, kun tarpeeksi monella on kaksi rokotusta, omikronmuunnos kiskaisi meidät melkein takaisin lähtöruutuun.

Hetki sitten juhlimme tonttuina pikkujouluja ja lauloimme kurkku suorana Hoosiannaa, mutta nyt ihmisten kokoontumisia ravintoloissa ja harrastuksissa ryhdytään taas rajoittamaan. Uudenvuodenbileetkin peruttiin.

Tilanne näyttää aika lailla samalta kuin epidemian alkuaikoina, mutta ihan niin huonosti asiat eivät sentään ole. Rokotettujen sairastumisriski on paljon pienempi kuin kaksi vuotta sitten, sillä rokotteet antavat suojaa vakavalta tautimuodolta. Todella vakavassa vaarassa ovat lähinnä rokottamattomat sekä rokotetuista vanhimmat ja sairaimmat.

Pienempikin riski tuottaa kuitenkin vaikeita ongelmia, kun tartuntaluvut kasvavat tarpeeksi suuriksi. Ikävä kyllä, omikron on niin tarttuva, että ilman rajoituksia sairaaloiden kapasiteetti ei tautihuipun aikana välttämättä riittäisi. Siksi tartunta-aaltoa on pakko loiventaa.

Keskelle vuoden pimeintä aikaa osuvat rajoitukset eivät ole välttämättä ylivoimaisen raskaita, sillä tähän aikaan ihmiset viihtyvät muutenkin kotona. Jos pysymme muutaman viikon karhuina talvipesässä, epidemia voi tyyntyä ratkaisevasti.

Ihmisten ei ole helppoa venyä uuteen ponnistukseen, koska tuntuu kuin maaliviivaa olisi siirretty juuri, kun matkan piti loppua. Mutta asia taitaa olla vielä huonommin. Ei maaliviivaa siirretty. Se otettiin pois.

Omikronin ilmaantuminen on nimittäin osoittanut, ettei epidemia ole katoamassa minnekään. Kreikkalaisia aakkosia riittää vielä varastossa.

Asiantuntijoiden mukaan koronavirus jää todennäköisesti kiertämään ihmiskuntaa pysyvästi, kuten influenssa. Joka vuosi tulee uusia muunnoksia – välillä vaisumpia, välillä ärhäkämpiä. Aika ajoin otetaan uusi rokotekierros, välillä tarvitaan ehkä uusia rajoituksiakin.

Epidemian jatkuminen tarkoittaa käytännössä sitä, että melkein kaikki ihmiset tulevat sairastamaan koronavirustaudin ennemmin tai myöhemmin – ihan niin kuin ovat sairastaneet aika ajoin kausi-influenssan. Influenssan tavoin koronaviruksen aiheuttama tauti on useimmilla lievä, mutta toiset sairastuvat vakavasti ja jotkut kuolevat.

Uutta todellisuutta ei ole helppoa hyväksyä sen jälkeen, kun on ensin kaksi vuotta yritetty kaikin keinoin suojautua tartunnoilta. Miten tappava tauti muka onkin enää pieni kiusa?

Pelot ovat ymmärrettäviä. Oma keväinen koronavirustautini ei ollut pahimmasta päästä, mutta ei se mitään leikintekoa ollut. Taudin omalaatuisesta kurjasta olosta ovat vielä muistuttaneet kaksi rokotusta, joista molemmat aiheuttivat minulle vuorokauden minikoronan.

En suosittele koronaa kenellekään, mutta oli siinä se hyvä puoli, ettei tauti minua enää kovin paljon pelota. Tuntematon uhka tuntuu suuremmalta kuin tuttu juttu, vaikka kuinkakin ikävä.

Kriisi on yksi asia, kestävä muutos toinen. Osa kahden viime vuoden muutoksista voi jäädä pitkäaikaisiksi. Totta kai ihmiset jatkossakin matkustavat, syövät ravintoloissa ja käyvät konserteissa, mutta eivät ehkä ihan samalla tavalla kuin ennen epidemiaa. Muitakin pysyviä vaikutuksia epidemialla voi olla.

Se tarkoittaa, että moni miettii varmaan parhaillaan omaakin tulevaisuuttaan. Riittääkö omalla alalla töitä vai kannattaisiko kouluttautua uudestaan – vaikkapa lähihoitajaksi?

Lyhyestä sukelluksesta selviää pidättämällä henkeä, pitkää sukellusta varten täytyy kasvattaa kidukset. Jos tämä tällaisena jatkuu, alkaa olla aika opetella ahveniksi.

Kirjoittaja on pääkirjoitus- ja mielipidetoimituksen esihenkilö.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide