EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on peräänkuuluttanut Euroopan laajuista keskustelua koronarokotuksen säätämisestä pakolliseksi. Itävalta on jo päättänyt pakollisuudesta, Saksassa sitä valmistellaan.
Suomessa valtioneuvosto voi tartuntatautilain mukaan antaa asetuksen rokotuksen pakollisuudesta, kun lain edellytykset täyttyvät. Rokotuksen ottamatta jättäminen olisi rangaistava laiminlyönti. Pakollisuus ei siis tarkoita, että rokotus annetaan pakolla vastustuksesta huolimatta.
Mikään rokotus ei ole Suomessa pakollinen. Poikkeuksena olivat aiemmin varusmiehet, joiden yleinen rokotussuoja oli jäänyt lapsuudessa puutteelliseksi. Heidän velvollisuudestaan rokottautua luovuttiin vuonna 2017.
Eduskunnan käsittelyssä on tartuntatautilain väliaikainen muutos, joka velvoittaisi sosiaali- ja terveydenhuollon työnantajan huolehtimaan, ettei henkilöstö aiheuta koronaviruksen tartuntariskiä. Lakiesitys säilyttää rokotuksen vapaaehtoisena, mutta ääritapauksessa rokottamattoman työntekijän palkanmaksun voisi keskeyttää.
Perustuslaki turvaa henkilökohtaisen koskemattomuuden. Kynnys rokotuksen pakollisuudelle on nykyaikaisessa demokratiassa korkea.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) oikeuskäytännön mukaan valtiolla on laaja harkintavalta, kun se arvioi rokotuksen säätämistä pakolliseksi. Tšekissä vanhemmat oli velvoitettu rokotuttamaan lapsensa yhdeksää eri tartuntatautia vastaan, eikä EIT pitänyt sitä Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisena.
Tartuntatautilain perustelujen mukaan pakollinen rokotus on tarkoitettu vain poikkeuksellisiin terveydenhuollon häiriötilanteisiin. Esimerkkinä on mainittu bioterrorismin seurauksena syntynyt isorokkoepidemia.
Koronaviruksen leviäminen aiheuttaa vakavaa vaaraa hengelle ja terveydelle. Kasvava määrä vaikeasti sairastuneita koronapotilaita uhkaa ruuhkauttaa sairaalat, ja terveydenhuollon kantokyvyn pelätään romahtavan. Sairaaloissa on kyettävä hoitamaan koronapotilaat ja myös tarjoamaan muille potilaille välttämätön hoito.
Terveydenhuollon kantokyvyn turvaamisella ja julkisen vallan velvollisuudella huolehtia väestön terveydestä on perusteltu pandemia-aikana varsin voimakkaitakin rajoitustoimia.
Koronarokotuksen pakolliseksi säätäminen olisi järeä päätös. Velvollisuuden asettaminen punnittaisiin lääketieteellisellä, epidemiologisella ja oikeudellisella kokonaistarkastelulla.
Jotta rokotus voidaan säätää velvollisuudeksi, rokotteita on voitava pitää turvallisina. Koronarokotteilla on ehdolliset myyntiluvat, ja Euroopan lääkevirasto on arvioinut ne tehokkaiksi, turvallisiksi ja hyöty-riskisuhteeltaan positiivisiksi.
Harkintaa rokotuksen vapaaehtoisuuden jatkamisesta tai pakollisuudesta hankaloittavat lääketieteellisen ja epidemiologisen tilannekuvan äkilliset muutokset. Nyt omikronmuunnos havainnollistaa tämän pulman.
Jos pakollisuudesta säädettäisiin, rokotteiden tulisi olla tehokkaita myös vallitsevaa virusmuunnosta vastaan. Rokottamisen pitäisi olla välttämätöntä vakavien tautitapausten vähentämiseksi mutta myös epidemian taltuttamiseksi. Velvollisuuden yhtenä tavoitteena olisi saavuttaa niin korkea rokotuskattavuus, että terveydenhuollon kantokyky varmistetaan.
Jotta rokotusta ei jouduttaisi poikkeuksellisesti säätämään pakolliseksi, olisi ensin määrätietoisesti tavoitettava vielä rokottamattomat. Niitä, jotka ovat ottaneet ensimmäisen mutta eivät toista annosta, on yli neljä prosenttia suomalaisista. Kun vauhditetaan kolmansien annosten jakelua, on edistettävä aiempiakin rokotuskierroksia.
Jos rokotus säädettäisiin pakolliseksi joillekin väestöryhmille tai laajemmin rokotusikäisille, velvollisuus ei koskisi niitä, jotka eivät voi ottaa rokotusta lääketieteellisestä syystä. Tästä vähemmistöstä haavoittuvimpia puutteellisen rokotuskattavuuden oloissa ovat koronavirustaudin riskiryhmiin kuuluvat ihmiset. Muiden rokottaminen suojelee myös heitä.
Janne Salminen ja Klaus Nyblin
Salminen on julkisoikeuden professori Turun yliopistossa. Nyblin on lääke- ja terveydenhuolto-oikeuteen erikoistunut asianajaja.
Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.