Lastensuojelun työntekijät on saatava pysymään alalla - Mielipide | HS.fi

Lastensuojelun työntekijät on saatava pysymään alalla

Yksi ratkaisu voisi olla mentorointi, jossa kokeneemmat työntekijät neuvovat työuransa alussa olevia työntekijöitä, jakaen niin sanottua hiljaista tietoa.

31.12.2021 2:00

Lastensuojelun sosiaalityö on jo pitkään kärsinyt pahasta työvoimapulasta. Moniin avoimiin sosiaalityöntekijän virkoihin ei tällä hetkellä löydy lainkaan hakijoita. Mitä pidempään rekrytointiongelmien annetaan lastensuojelussa jatkua, sitä pidempään monet lapset ja perheet joutuvat hädässään odottamaan avun saamista.

Asiakkaiden vaikeiden tilanteiden pitkittymiset ja kriisiytymiset käyvät myös kunnille kalliiksi, kun lopulta joudutaan turvautumaan raskaampiin ja kalliimpiin palveluihin tai jopa lapsen sijoittamiseen kodin ulkopuolelle. Myös itse jatkuva rekrytointityö aiheuttaa isoja taloudellisia kulueriä kunnille.

Syitä työvoimapulaan on esitetty useita, mutta oman kokemukseni mukaan ne konkretisoituvat paljon työn heikkoon perehdytykseen. Oikeus perehdytykseen on turvattu jopa lainsäädännössämme, ja varsinkin uudet alalla aloittelevat sosiaalityöntekijät tarvitsisivat runsaasti tukea työuransa alussa. Heille lastensuojelu osoittautuu nopeasti hyvin vaativaksi työksi, sillä jo ensimmäisten työpäivien aikana eteen voi tulla työtehtäväksi esimerkiksi lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle.

Kiireelliset sijoitukset ja huostaanotot ovat lastensuojelussa työn vaativinta osa-aluetta, ja vaatisivat erityistä tukea varsinkin uusille sosiaalityöntekijöille. Kun sitten työuransa alussa olevat työntekijät jäävät vaille tukea, käy kuorma liian suureksi, jolloin usein nostetaan kytkintä ja vaihdetaan työpaikkaa. Toiset jäävät pitkille sairauslomille eivätkä sairausloman jälkeen enää välttämättä palaa töihin lastensuojeluun.

Eräs ratkaisu työvoimapulan ja vaihtuvuuden helpottamiseksi lastensuojelussa olisi uusien työntekijöiden mentorointi.

Mentoroinnin perusidea on, että kokeneemmat työntekijät opastavat ja neuvovat työuransa alussa olevia työntekijöitä, jakaen omaa kokemustaan ja niin sanottua hiljaista tietoa. Tarkoituksena olisi ennen kaikkea saada sosiaalityöntekijöitä pysymään alalla, sillä monet opiskelijat ovat kyllä kiinnostuneita tekemään lastensuojelutyötä.

Mentorointi hyödyttäisi monin tavoin myös lastensuojelun asiakkaita, sillä se tukisi työntekijöiden pysyvyyttä sekä vahvistaisi tuoreemminkin alalle tulleiden osaamista ja näkemystä. Viroissa pysyvien sosiaalityöntekijöiden johdosta lastensuojelun asiakkuudessa olevat lapset ja heidän perheensä saisivat apua nopeammin, ja monissa kohdin vältyttäisiin viimesijaisilta keinoilta, kuten kodin ulkopuolisilta sijoituksilta.

Mentoroinnilla olisi siis merkittäviä hyötyjä niin työntekijän, työyhteisön, työnantajan kuin asiakkaiden kannalta. Uudet työntekijät saataisiin vahvemmin sitoutettua työyhteisöön, pystyttäisiin tukemaan heidän ammatillista kehittymistään ja työssä jaksamistaan. Työantajana toimivat kunnat (ja jatkossa hyvinvointialueet) säästäisivät rekrytointikuluissa sekä palvelukustannuksissa, kun vaihtuvuus vähenisi, vakanssit olisivat täynnä ja tukea pystyttäisiin tarjoamaan asiakkaille oikea-aikaisesti.

Jani Raespuro

sosiaalityöntekijä, yhteiskuntatieteiden maisteri, Espoo

Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Mielipide